Sami Sundell
Sami Sundell
4 min read

Tags

Tyynenmeren jätepyörre on jo monille tuttu käsite, ja joitakin vuosia sitten samanlainen lautta havaittiin Atlantilla. Pitkällä aikavälillä näitä pyörteitä isompi ongelma saattaa kuitenkin olla, että mikroskooppisen pieniä muovihiukkasia on kaikkialla.

Öljypohjaiset muovit ovat olennainen osa nykykulttuuriamme, mutta ne ovat myös ongelma: ne hajoavat heikosti, ja kun hajoavat, se tapahtuu usein mekaanisesti. On kyse sitten hajoavista muovipusseista, vaatteiden keinokuiduista tai hammastahnan hiomanakkuloista, ennemmin tai myöhemmin kohtalainen osa tästä muovimurusta päätyy merelle.

Vaikka mikromuovia on tutkittu jo pitkään esimerkiksi Atlantilla, ei se suinkaan ole ainoastaan valtamerien ongelma. Niitä on löydetty myös muun muassa Suurilta järviltä. Ei liene yllätys, että mikromuovia kelluu myös Itämeressä.1

Planktonista pöytään

Suomalaiset tutkijat Ympäristökeskuksen Outi Setälän johdolla todistivat kokeellisesti vuonna 2013, kuinka planktonit syövät mikromuovipartikkeleita ja siirtävät muovin edelleen niihin eliöihin, jotka käyttävät planktonia ravintonaan.2 Mikromuoveja oli toki jo aiemmin löydetty muun muassa keisarihummereista3 ja Englannin kanaalin kaloista.4

Tulos ei ole sinällään valtaisa yllätys, mutta se tarkoittaa, että muovi voi kulkeutua ravintoketjussa ylöspäin. Tämä puolestaan on johtanut edelleen spekulointiin muovin rikastumisesta eliöihin ylemmillä ketjun loppupäässä.

Itse mikromuovi ei siinä mielessä ole vielä ongelma, että pitoisuudet ovat suhteellisen matalia – niin matalia, että se ei ilmeisesti vakavasti haittaa edes eläinplanktonin ravinnonsaantia. Muovi saattaa kuitenkin sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, imeä itseensä ympäristömyrkkyjä ja muutenkin häiritä aineenvaihduntaa. Asiaa on tutkittu muun muassa monisukasmadoilla56 ja seeprakaloilla.7

Kaiken kaikkiaan ollaan siis tilanteessa, jossa potentiaalinen ongelma on havaittu, mutta sen seurannaisvaikutuksista ei ole vielä käsitystä. Kuten aina, lisää tutkimusta tarvitaan.

Suolattua suolaa

Vitsikkääksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun huomataan, että ongelma ei ole ainoastaan kalat ja muut meren elävät. Ongelma piilee vedessä, ja merivesi vaikuttaa moneen.

Kiinassa tutkijat päättivätkin tarkastella myös muita meren antimia: he kipaisivat hakemassa supermarketista suolapaketteja ja mittasivat niiden muovipitoisuudet. Aiheesta julkaistiin artikkeli lokakuun lopussa.8

Ja eihän se hyvältä näytä: näytteissä oli mukana mikromuovia. Erityisen runsaasti muovia löytyi merisuolasta, mutta ainakin inasen sitä oli myös järvi- ja vuorisuolassa. Tutkijat olettavat, että muovia eksyy suolan sekaan viimeistään valmistusprosessissa: ainakin osa pöytäsuolasta valmistetaan liuottamalla suolaa veteen ja kuivaamalla se sitten tuulessa.

Tutkijat toki tutkivat vain 45 suolapakettia ja kaikki olivat kiinalaisia. Vaan vaikka Kiinassa on välillä jatkettu elintarvikkeita epäeettisillä tavoilla, Scientific Americanin haastatteleman muovisaastetutkija Sherri Masonin mukaan tähän ei ole syytä tuudittautua. Merisuolan valmistusprosessi on kaikkialla sama ja muovia on kaikissa merissä, joten on luultavaa, että tutkittaessa muovia löytyisi muuallakin.

Kovin isosta asiasta ei ole kyse: testatussa merisuolassa yli puolet partikkeleista oli halkaisijaltaan alle 200 mikrometriä. Jos suolaa syö ravintosuositusten mukaiset viisi grammaa päivässä, muovia eksyy elimistöön tuhatkunta partikkelia vuodessa. Sillä tuskin saa aikaan suolitukosta, eikä myrkkyjen määrä näillä sekotussuhteilla liene millään tasolla merkittävä.

Vaan kuten sanottua, muovi hajoaa hitaasti, ja jätteillä on paha tapa päätyä meriin. Vuonna 2013 maailmassa tuotettiin 300 miljoonaa tonnia muovia. Olisikohan aika vähentää.

P.S. Suomalaisten tekemä planktoninsyöntikoe toistettiin hiljattain myös luonnossa. Kyllä, myös luonnonvarainen plankton syö muovia.9 Tutkijoiden arvion mukaan ryhävalas saattaa imaista planktonin mukana kitusiinsa 300 000 muovipartikkelia päivässä.

P.P.S. Tarkkaa tietoa muovijätteen määrästä ei liene kellään. Sciencessa alkuvuodesta julkaistussa artikkelissa arvioitiin, että vuonna 2010 muovijätettä syntyi 275 miljoonaa tonnia, ja siitä 4,8–12,7 miljoonaa tonnia päätyi valtameriin.10 Jos hyvä tuuri käy, suurin osa noista tonneista painuu pohjaan ja unohtuu sinne.11 Varma ehkä.

1 Magnusson & Norén: Mikroskopiskt skräp i havet – metodutveckling för miljöövervakning (PDF)

2 Setälä, Fleming-Lehtinen & Lehtiniemi: Ingestion and transfer of microplastics in the planktonic food web, doi:10.1016/j.envpol.2013.10.013

3 Murray & Cowie: Plastic contamination in the decapod crustacean Nephrops norvegicus (Linnaeus, 1758), doi:10.1016/j.marpolbul.2011.03.032

4 Lusher, McHugh & Thompson: Occurrence of microplastics in the gastrointestinal tract of pelagic and demersal fish from the English Channel, doi:10.1016/j.marpolbul.2012.11.028

5 Brown et al.: Microplastic Moves Pollutants and Additives to Worms, Reducing Functions Linked to Health and Biodiversity, doi:10.1016/j.cub.2013.10.012

6 Wright et al.: Microplastic ingestion decreases energy reserves in marine worms, doi:10.1016/j.cub.2013.10.068

7 Khan et al.: Influence of polyethylene microplastic beads on the uptake and localization of silver in zebrafish (Danio rerio), doi:10.1016/j.envpol.2015.06.009

8 Yang et al.: Microplastic pollution in table salts from China, doi:10.1021/acs.est.5b03163

9 Desforges, Galbraith & Ross: Ingestion of Microplastics by Zooplankton in the Northeast Pacific Ocean, doi:10.​1007/​s00244-015-0172-5

10 Jambeck et al.: Plastic waste inputs from land into the ocean, doi:10.1126/science.1260352

11 Woodall et al.: The deep sea is a major sink for microplastic debris doi:10.1098/rsos.140317