Helsingin Sanomien tänään (23.10.) julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan perussuomalaisten äänestäjistä alle puolet kannattaa edelleen puoluetta. Tällä lukemalla persut ovat eduskuntapuolueiden pahnanpohjimmainen. Armoitettu arkkivihollinen Vihreät puoluestaan kasvattaa kannatustaan kohisten, ja vanhatkin äänestäjät tuntuvat pysyvän puolueelle uskollisina.
Samaan suuntaan osoittavaa näkymää puolueiden kannatukseen tarjosi pari viikkoa sitten Yleisradio, jonka tuoreimmassa mittauksessa perussuomalaiset putosivat viidennelle tilalle. 10,7 % kannatus on aika kaukana eduskuntavaalien aikaisesta vajaan 18 prosentin kannatuksesta.
Sekä Yleisradio että Helsingin Sanomat tarjoavat suosion rapistumiseen uskottavia syitä: populistipuolueen päätyminen hallitusvastuuseen rapauttaa väistämättä sen suosiota, kun pelkän huutelun sijaan joudutaankin harjoittamaan reaalipolitiikkaa. Aiemmissa vaaleissa demareihin pettyneet työläiset hakivat perussuomalaisista pienen ihmisen puolustajaa, ja nyt puolue on mukana hallituksessa, joka kurmottaa niin työttömiä, työllisiä kuin eläkeläisiäkin.
Samaan aikaan on kuitenkin huomattava, että kyse näyttää olevan nimenomaan hallituksen toimista, tai jossain määrin toimettomuudesta. Ainakaan itse en huomaa mitään merkkejä, että perussuomalaisten itsensä puuhastelu olisi syynä suosion hiipumiseen.
Maltillisempi saattaisi kuvitella, että esimerkiksi Olli Immosen natsipuuhastelu saisi jonkun kaikkoamaan puolueen helmoista. Voisi ajatella, että Pentti Oinosen johtama perussuomalainen hinku hammurabilaiseen oikeuskäytäntöön saisi ihmiset miettimään, millaista jengiä on tullut äänestettyä. Ehkä Mika Niikon puheet eduskuntatyön jumalisesta oikeutuksesta saivat satunnaisen persukannattajan heräämään?
Ei vaan ole mitään syytä uskoa, että näin on. Immonen sai jopa Timo Soinin ihmettelemään yhden asian maahanmuuttovastaisuuttaan. Niikon vahvasti Raamattuun pohjautuva maailmankuva on ollut esillä aiemminkin. En ole huomannut Oinosen puhuneen aiemmin irtopileistä, mutta miehen vimmainen suhtautuminen muiden ihmisten seksuaalisuuteen on kyllä ollut tiedossa. Oinosta innolla kompannut Teuvo Hakkarainen on astunut korkin päälle ja aiheuttanut pienimuotoisia kohuja moneen kertaan.
Nämä kaikki sankarit ovat kuitenkin jo kokeneita kansanedustajia. Kansa on täysin tietoisena sällien mielipiteistä ja toilailuista antanut heille vahvan mandaatin jatkaa samalla linjalla; kannatusmittauksen voi halutessaan tulkita niinkin, että ainakin perussuomalaisten äänestäjät kaipaavat pikemminkin lisää Niikkoja, Oinosia, Immosia ja Hakkaraisia.
Marko Forss (kok?) esitteli muutama viikko sitten fiktiivistä vastakkainasettelua rasistien ja sinisilmäisten suvakkien välillä. Veteraanipoliitikko Lasse Lehtinen (sdp) on nielaissut rasistisen kielenkäytön koukkua myöten.
Itse havahduin eilisestä eduskuntakeskustelusta kirjoittaessani, että meinasin jättää Niikon pauhaamisen kokonaan kommentoimatta – Niikkohan on vain Niikko. Niin se öyhöttäminen arkipäiväistyy.