Luonnollisuus ei takaa terveellisyyttä

Luonnollisuus ei takaa terveellisyyttä

Sattui tässä päivänä muutamana silmilleni hyppäämään Safkatutkan kirjoitus, jossa Olli Posti pohtii, mikä ruuassa on olennaista. Koska minulla näköjään on liikaa aikaa, päätin poimia kirjoituksesta muutaman pätkän ruodittavaksi.

Viralliset suositukset

Virallisten mielestä avocadot ovat vaarallisia, koska niissä on rasvaa.

No ei. Aika harva ruoka-aine on “vaarallista”, kunhan sitä syö kohtuudella. Liika rasva – liikaa mitään – ei ole terveellistä, joten niitä avokadoja ei kannata vetää kaksin käsin, mutta osana ruokavaliota ne toki käyvät.

Viralliset ravitsemussuositukset eivät myöskään erityisesti kammoa rasvaa; jo pitkään on lähinnä suositeltu painottamaan tyydyttyneiden sijaan (moni-)tyydyttymättömiä rasvahappoja. Arvatkaa, kumpia avokadossa on?

Miksi välimeren ruokavalio on parempaa? Suomalainen hieman elämäänsä väsähtänyt tutkija esittelee energiselle espanjattarelle tutkimusten mukaista välimeren dieettiä; välimeren asukas katsoo epäuskoisena, maistaa irvistäen ja puhkeaa nauramaan kuin irakilainen maahanmuuttaja, “mitä tämä on?? Ei meillä tällaista syödä..”. Hajuton, väritön ja mauton “virallisterveellinen” keskuskeittiömössö jää lautaselle, kunnes joku kotimainen virkailija saapuu nauttimaan(?) sitä.

Parempaa kuin mikä? Välimeren ruokavalio on kyllä paljon tutkittu ja hyväksi todettu – esimerkiksi ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on kirjoittanut aiheesta useampaan kertaan. Toisaalta myös eräänlaisella ihanteellisella pohjoismaisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia.

Oma hypoteesini on, että monille ihmisille on olennaisinta noudattaa jotakin ruokavaliota. On kyse sitten välimerellisestä, pohjoismaisesta tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jos se on mielekäs ja pakottaa miettimään, mitä lappaa suuhunsa, sillä todennäköisesti on positiivisia vaikutuksia verrattuna harkitsemattoman mässyttämisen normaalitilaan.

Koska Postin mielikuva tutkimuksellisesta ruokavaliosta on niin negatiivinen, lainaan tähän Laatikaiselta EPIC-väestötutkimuksen määritelmää välimerelliselle ruokavaliolle:

Välimeren ruokavalion laatutekijä Yksi piste Välimeren ruokavaliolle, jos tämä ehto täyttyy
Korkea kertatyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhde Suhdeluku YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Kohtuullinen alkoholin käyttö Naiset 5-25, miehet 10-50 g/pv absoluuttista alkoholia
Palkokasvien (herneet, soija ja muut pavut) runsas käyttö Kulutus YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Vihannesten runsas käyttö Kulutus YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Hedelmien JA pähkinöiden runsas käyttö Kulutus YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Viljatuotteiden runsas käyttö Kulutus YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Kalan runsas käyttö Kulutus YLI tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Vähäinen lihan ja lihajalosteiden kulutus Kulutus ALLE tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon
Vähäinen maitotuotteiden kulutus Kulutus ALLE tutkimukseen osallistuneiden keskiarvon

Väestötutkimuksissa Välimeren ruokavalion käyttäjäksi luokitellaan tavanomaisesti sellaiset henkilöt, jotka täyttävät ainakin kuusi (6) laatutekijää yhdeksästä mahdollisesta (Taulukko edellä). Kunkin laatukriteerin täyttymisestä saa siis yhden pisteen ja jokainen tutkittava saa oman pistearvojen summan (score).

Reijo Laatikainen: Välimeren ruokavalio, kestävä pohja terveyden vaalimiseen

Kyse on siis tutkimukseen osallistuvien omasta ruokavaliosta, ei keskuskeittiössä valmistetusta kontrolloidusta biomassasta. Postin fantasiat heleänauruisesta espanjattaresta syömässä laitosruokaa voi jättää omaan arvoonsa. Mutta hei, kiva kuitti turvapaikanhakijoiden suuntaan!

Luottoa luonnollisuuteen

Mitä jos jopa fruktoosia voi olla ihan okei saada jonkin verran päivittäin – kun samalla saa hirmu kasan entsyymejä, neljännen vaiheen supernestettä, ja ennen kaikkea flavonoideja, polyfenoleita, antioksidantteja, vitamiineja ja muita fytoravinteita eli suomeksi maku- ja väriaineita.

Jos ihminen ylipäätään syö, hän aivan varmasti saa jonkin verran fruktoosia päivittäin. Vitamiinit ja hivenaineet ovat vallan jees nekin.

“Neljännen vaiheen superneste” viittaa tässä niinkin mystiseen aineeseen kuin veteen. Kyse on Gerald Pollackin tutkimuksista, jotka pikaisella vilkaisulla koskevat vettä ja sen käyttäytymistä pintojen lähellä. Pollackin mukaan pintojen lähelle muodostuu ionisoitunut, rakenteellinen kerros – ja koska solujen sisällä on vettä ja pintoja, vesi muodostaa rakenteita myös siellä. Tämän jälkeen leikitään, että myös juodussa vedessä voi olla rakenteita ja niillä terveysvaikutuksia. Postin kaltaiset jampat ilmeisen automaattisesti olettavat, että spekulointi pitää paikkansa ja että nuo vaikutukset ovat positiivisia.

Pollackin nimeä etsimällä pääsee hyvin nopeasti huuhaasivujen kovaan ytimeen, joissa useimmiten käytännössä samoilla sanoilla esitetään, kuinka “kehon molekyyleistä 99 % on vettä, joten veden laadulla on pakko olla jokin vaikutus.” Sivuilla lainaillaan Pollackin spekulaatioita vesirakenteista ja niiden mahdollisista terveysvaikutuksista. “Veden neljäs olomuoto” liitetään kaikkeen sääilmiöistä yhteyttämiseen. Väitteitä todistetaan ohkaisesti, tieteellisiä viittauksia esitetään vielä vähemmän.

Kaikenlaiset taikavedet ovat siinä määrin yleinen huijaus, että aihe on päässyt muun muassa Wikipediaan. Yhtä huijauksen muotoa on käsitellyt muun muassa skeptikko-neurologi Steven Novella kirjoituksessaan, jossa viitataan myös Pollackiin. Kaiken kaikkiaan tämäkin maaginen vesi haiskahtaa huuhaalta.

Kokaiinia tuskin kukaan kehuu terveelliseksi. Mutta kokapensaan lehti sellaisenaan on huippukamaa. Valkosokeri on epäterveellistä, joten monet suomalaiset kirjanoppineet tuomitsisivat hitaasti hyvässä maaperässä kasvaneesta maatiais-sokeriruo’osta puristetun entsyymirikkaan tuoremehunkin silmiä räpäyttämättä samaan kastiin. Onko kokonainen laadukas raaka-aine sama asia kuin siitä eristetty tyhjä kalori? Onko todella?

Onko sokeriruo’osta puristettu tuoremehu laadukasta raaka-ainetta? Onko todella?

Kokapensaalle on tosiaan muutakin käyttöä kuin kokaiini – käyttäähän pensaan lehtiä Coca Colakin – mutta ei sokerin ja kokaiinin rinnastamisessa oikeasti ole mitään järkeä. Vaan ei se mitään, jatketaan silti. Vertaillaan vaikkapa pitoisuuksia.

Kokaiinin tuotantoon kelpaavan kokapensaan lehdissä on kokaiinia keskimäärin 0,8 % kuivapainosta; pensas on siis pääosin jotain ihan muuta. Ihan niin huippukamaa se ei ole, että sillä varsinaisesti olisi ravitsemuksellista merkitystä (Penny, Zavaleta et al (PDF)).

Ruokosokerimehussa puolestaan on lähteestä riippuen 8-15 prosenttia sokeria – täsmälleen sitä samaa sokeria, jota voi kipaista hakemassa pussillisen kaupasta. Loppuosa on käytännössä vettä. Se, että juomassa on sen verran epäpuhtauksia, että väri vaihtuu, ei tee siitä terveellistä. Valitettavasti en voi linkittää mihinkään, sillä en löytänyt ensimmäistäkään edes likimain uskottavaa muistuttavaa sivustoa, jossa käsiteltäisiin ruokosokerimehun ravintoarvoja.

Parempi kysymys olisi, miten joku voi olla niin sekaisin että kehtaa väittää sellaista? Siihenkin on selvä vastaus: koulu ja akatemia. Tieteellinen metodi, joka katsoo vain yksittäisiä ainesosia ja leimaa ne terveelliseksi tai epäterveelliseksi – joten kaikki sitä hiilaria tai rasvaa tai yhtään mitään sisältävä on sitten epäterveellistä.

Paitsi, että tieteellinen metodi ei erityisesti pakota katsomaan yksittäisiä ainesosia. Jonkinlaista osviittaa käytännön tutkimusmetodeista voi lukea vaikkapa yllä olevasta Välimeri-taulukosta.

Ravitsemussuositusten mukaan rasvaa, hiilihydraatteja ja proteiineja pitäisi saada sopivassa suhteessa. Niissä on myös näpsäköitä ehdotuksia siihen, miten keskimääräistä suomalaista ruokavaliota voi ruuvata paremmaksi. Siis tällaisia:

  • Vähennetään ruoan energiatiheyttä, lisätään ravintoainetiheyttä ja parannetaan hiilihydraattien laatua.
  • Parannetaan ruoan rasvan laatua lisäämällä tyydyttymättömän rasvan ja vähentämällä tyydyttyneen rasvan saantia ruokavaliossa.
  • Vähennetään lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä.
  • Vähennetään suolan käyttöä elintarvikkeissa ja ruoan valmistuksessa.

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 (PDF)

Yhtäkkiä katsellen kuulostavat vallan hyviltä neuvoilta.

Kelttiläinen merisuola on “samaa suolaa” kuin täysin raffinoitu markettisuola. Niin, mutta eikö ihmisen kehossa ole jotain käyttöä myös niille hivenaineille…?

Hivenaineille toki on käyttöä, mutta siitä kelttiläisestä merisuolastakin hyvin suuri osa lienee ihan tavallista natriumkloridia. Jos sitä sitten viskaa teelusikallisen ruuan sekaan, kyseisen lusikallisen hivenainesisältö on aivan yhtä tyhjän kanssa – ruuan muilla ainesosilla on ravitsemuksen kannalta huomattavasti suurempi merkitys. Jos taas viskaa teekupillisen, ongelmaksi muodostuu se suola. Lääketieteen professori Juhani Knuuti on kirjoittanut Himalajan vuorisuolasta, sama pätenee Postin merisuolaan.

Vaikka välttelisit keinorasvoja kuten margariinia, kokeile silti rohkeasti avocadoa.

Avokadoa kannattaa varmaankin kokeilla ihan riippumatta siitä, syökö margariinia vai ei. Keinorasvoilla Posti viittaa margariinien kovettamisessa käytettyyn vaihtoesteröintiin, jota näköjään käytetään paikoitellen pelotteena.

Mikä tässä nyt sitten on ongelma

Kaiken kaikkiaan Postin kirjoitusten johtava ajatus tuntuu olevan, että luonnollinen on hyvästä, viralliset suositukset pahasta. Tällä ohjenuoralla sitten kierretään julistamassa sanaa ympäri Suomea.

Ongelma on, että esimerkiksi Yleisradio haastattelee Postia asiantuntijana. Linkatussa jutussa Posti vastustaa valmisruokia ja mikrolla kuumentamista, suosittelee tehosekoitinta ja korostaa viljelymaaperän merkitystä. Miksi? Kenpä tietäis sen, sillä jutussa lauotaan kovalla itsevarmuudella mielipiteitä, joille ei anneta mitään perusteita.

Vaan ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: jutussa kehotetaan marssimaan lähikauppaan satokalenterin kanssa. Neuvolla tukee sekä kivijalkaa että omaa lompakkoa.

P.S. Harva tietää, mitä viralliset ravitsemussuositukset oikeasti suosittelevat, vielä harvempi noudattaa niitä, mutta monet kuvittelevat esimerkiksi sokerin välttämisen olevan tuore ilmiö. Avainsuosituksia vuosien varrelta voi vertailla näppärästä taulukosta (Excel).

P.P.S. Omassa blogissaan Posti suosittelee mittauttamaan veriarvoja ja ehdottaa edullisiksi tavoiksi kuivaverianalyysiä ja HCA:ta. Edellinen on siis se analyysi, jolla synnitkin punnitaan, jälkimmäisessä terveydentilaa mitataan kädessä pidettävällä sähkömagneettisen resonanssin sensorilla. Kummankaan menetelmän taustalla ei näytä olevan mitään järkevää teoriaa.

P.P.P.S. Ylen jutun alkupuolella on sanavalinnoissa havaittavissa pientä pään aukomista (“Ravintoasiantuntijana esiintyvä ja superfoodia käyttävä”). Loppua kohti arvostus kuitenkin kasvaa, ja jutun päätteeksi Posti on “superfoodpioneeri ja ravintoasiantuntija”.

comments powered by Disqus