Eduskunnassa keskusteltiin eilen tasa-arvoisen avioliittolain oheisvaikutuksista: itse avioliittolain muuttamisen lisäksi tarvittavista muista lakimuutoksista, jotta kansalaisaloite pääsisi ansaitsemaansa maaliin.

Valitettavasti minulta jäi itse keskustelu näkemättä, joten joudun tyytymään toisen käden tietoihin. Hauskaa kuulemma oli. Kaikeksi onneksi eduskunta on nykyään niin dynaaminen, että puheenvuorot löytyvät verkosta.

Lakialoitteet esitteli oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps), joka syystä tai toisesta katsoi tarpeelliseksi kiemurrella.

Otetaan hieman selvennystä tähän vastahakoisuuteen. Minua tituleerattiin sillä nimellä — kun en esitellyt tätä valtioneuvostossa, koska minulla oli este — silloin sanottiin, että vastahakoinen ministeri, ja sen takia sanoin näin.

Jari Lindström (ps)

Voisikohan kuitenkin olla, että Lindströmiä tituleerattiin vastahakoiseksi, koska hän päivänselvästi on sitä. Ehkä arvon ministeriltä on kesätauon aikana päässyt unohtumaan alkukauden pohdinnat siitä, voisiko hän panna sijaisen esittelemään lait.

Itse asian käsittely lähti reippaasti käyntiin Mika Niikon (ps) puheenvuorolla, myöhemmin samaa rallatusta lapsen oikeudesta biologisiin vanhempiinsa ja lapsivaikutusten tutkimisesta jatkoi ainakin Sari Tanus (kd). Kirjoitin aiheesta toukokuussa tavaillessani Tapio Puolimatkan hourailuja, ja Paholaisen Asianajajassa aihetta on käsitelty monelta kantilta.

Lyhyesti: mikään laki ei voi taata lapsille oikeutta biologisiin vanhempiin, eikä nykyinenkään avioliittolaki sellaista edes yritä. Voimassa oleva adoptiolaki ei kiellä homoseksuaalilta adoptiota, se estää vain saman sukupuolisten parien yhteisadoption – toisin sanoen se siis asettaa sekä lapset että aikuiset eriarvoiseen asemaan perhemuodosta riippuen. Tähän ollaan nyt saamassa muutosta.

Uskonnonvapaus keppihevosena

Kristillisdemokraattien Peter Östman oli huolissaan lapsen kuulumisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Esitykseen on sisällytetty muutos uskonnonvapauslakiin. Esityksen mukaan äiti ei enää yksinään voisi päättää lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikäli huoltajat ovat asiasta keskenään erimielisiä, vaan tarvittaisiin huoltajien yhteinen näkemys. Tämä muutos koskisi kaikkia maamme perheitä, ei ainoastaan kahden naisen tai kahden miehen muodostamia suhteita.

Oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan on lapselle kuuluva ihmis- ja perusoikeus. Esitys lisäisi juurettomuutta ja uskonnottomuutta sekä kaventaa osaltaan myönteistä uskonnonvapautta. Se myös vaikeuttaisi lasten arvokasvatusta kodeissa ja kouluissa. Lakimuutos on merkitykseltään mittava ja edellyttäisi meidän mielestämme asianmukaista lausuntokierrosta sekä vaikutusarviointia.

Peter Östman (kd)

Tämä kannattaa ehkä lukea toiseenkin kertaan. Östman tosiaan argumentoi, että lapsella on perusoikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan, ja tämän takia äidillä pitää olla oikeus liittää alle vuoden vanha lapsi omaan uskontoonsa ilman isän suostumusta.

Alle vuoden vanhalla lapsella tuskin on käsitystä omasta elämänkatsomuksestaan, mutta siitä sen paremmin kuin isänkään elämänkatsomuksesta ei ilmeisesti riitatilanteessa tarvitse välittää – pääasia on, että lapsi saadaan sitoutettua. Tästä on myönteinen uskonnonvapaus kaukana.

Sivumennen sanoen on jotenkin surkuhupaisaa, että uskonnonvapauslaissa olevaa, suhteellisen ilmeistä epäkohtaa aletaan rukata nyt, tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla. Ei suinkaan siksi, että olisi huomattu nykyisen lain asettavan vanhemmat epätasa-arvoiseen asemaan… Vaan siksi, että saman sukupuolisilla pareilla “äidin” määrittely voi olla hankalaa.

Myös muut olivat huolissaan uskonnonvapaudesta:

Arvoisa puhemies! Perustuslain 11 §:n mukaan sanotaan, että uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Ketään loukkaamatta jokainen saa täällä olla jotain mieltä, mitä haluaa. Nämä ovat niitä asioita, että ollaan joko “kyllä” tai “ei”.

Mutta minun uskoni lähtee siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Päättäjänä meistä jokainen, niin minä kuin muut, on vastuussa puheistaan ja teoistaan tämänkin asian kohdalla. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä, että me olemme ihmisoikeuden vastaisia, mutta juuri tämä laki korostaa, että minä haluan kanssa kunnioitusta ihmisoikeutta kohtaan, että tämä on minulle tämmöinen ihmisoikeuden käsite, jota teidän pitäisi kunnioittaa. Tietysti taas minun pitää kunnioittaa toisia vastapuolia.

Lainsäätäjänä toivon, että tulee tämä Aito avioliitto ‑kansalaisaloite käsittelyyn, että voisimme taas siitä keskustella.

Lea Mäkipää (ps)

Ehkä aavistuksen sekavan puheenvuoron ydin ilmeisesti on, että perustuslain uskonnonvapauspykälän perusteella Mäkipäällä on oikeus pitää miehen ja naisen avioliittoa ainoana oikeana.

Ja tavallaan näin onkin. Vaan hänen uskonnonvapautensa päättyy siihen, kun sillä halutaan polkea muiden ihmisten oikeuksia. Yksityiselämässä Mäkipää – tai samoja tuntoja aiemmin ilmaissut Laura Huhtasaari (ps) – saavat olla juuri niin perinteisen avioliiton kannalla kuin haluavat, mutta lainsäädäntötyössä heidän pitäisi kyetä katsomaan omaa uskoaan laajemmin.

Sananen islamismista

Jonkinlaista huomiota sekä salissa että sen ulkopuolella herätti vihreiden Ozan Yanarin lausahdus, jonka mukaan “Mika Niikon teksti kuulosti suoraan aika islamistipuolueen tekstiltä”. Tähän tarttui muun muassa Laura Huhtasaari:

Edustaja Yanar, haluaisin kysyä, olimmeko me sitten vuosi sitten islamistinen tai islamilainen valtio, koska kysymyshän on voimassa olevasta laista. Jos olisimme täällä nyt olleet ehdottamassa moniavioisuutta, niin se kyllä on tuossa šaria-laissa, ja se on islamistinen.

Laura Huhtasaari (ps)

Luulen, että kyseessä on väärinymmärrys. Nähdäkseni Yanar ei viitannut islamistikommentillaan nykyisen lain avioliittokäsitykseen, vaan siihen, millaista retoriikkaa ennen kaikkea Niikko viljeli. Siis vaikkapa näihin lausahduksiin:

On nimittäin niin, että tämä hallituksen esitys ei voi olla vaikuttamatta kaikkiin tuleviin sukupolviin ja siihen kristillisen perinnön tarjoamaan siunaukseen, jonka suojassa olemme saaneet kansakuntana elää.

Pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini, olette molemmat tunnustavia kristittyjä ja tiedostatte aivan varmasti, että Jumala on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten. Missä on teidän Jumalan pelkonne? Missä on teidän uskonne juuret, ihmisten mielipiteissä vai Jumalan sanassa?

Suomi on kautta aikojen ollut kristitty yhteiskunta, jossa ihmisen arvo ja yhteiskunnan arvojen perusta nousee Jumalan sanasta, Raamatusta.

Vielä edustaja Mustajärvelle haluaisin sanoa, vaikka hän ei ole paikalla: sinäkin olet tehtäväsi saanut Jumalalta, esivalta on Jumalan asettama.

Mika Niikko (ps)

Suomalaiset ovat siis jonkinlainen siunattu kansa, ministerit ja kansanedustajat Jumalan tehtäväänsä asettamia, Herran pelon pitäisi toimia lainsäätämisen ohjenuorana ja perustan nousta Raamatusta. Vaikka Suomi eittämättä on kulttuurihistoriallisesti kristillinen, Niikon puheissa on aika lailla teokraattinen vivahde.

Kansalaisaloitteen asemasta

Keskustelussa esitettiin useita kannanottoja, joissa oltiin huolissaan itse kansalaisaloitejärjestelmästä. Aito avioliitto -aloite esitettiin huolestuttavan trendin alkuna:

Täällä tuli asiallisia kysymyksiä liittyen tähän kansalaisaloitesysteemiin, että onko tässä kehitettävää. Edustaja Heinonen ja edustaja Tolvanen tämän nostivat esille. Kyllä tästä on käyty keskustelua, koska me pohdimme sitä, johtaako tämä sellaiseen loputtomaan suohon, että tulee aloite, vasta-aloite, aloite, vasta-aloite. Tämähän ei ole tämän kansalaisaloitteen idea, että ne, jotka häviävät, tekevät aloitteen ja tuovat tänne. Mitä sitten tapahtuu? Se on sitten jatkuvaa lakien säätämistä edestakaisin, ja se ei ole tietenkään kenellekään eikä ainakaan tälle talolle, tämän arvovallalle hyväksi, jos näin tapahtuu.

Jari Lindström (ps)

Timo Heinonen (kok) ehdotti kansalaisaloitteeseen ei-äänestysmahdollisuutta. Tämä muovaisi kansalaisaloitetta kansanäänestykselliseen suuntaan. Asiaa kannattaa eittämättä pohtia, jos vasta-aloitteita alkaa putkahdella enemmänkin.

Sitten täällä puhuttiin kansalaisaloitteiden roolista ja tehtävästä. Jaan sen huolen siitä, että jos kansalaisaloitteen pohjalta voidaan suoraan ohittaa normaali lainsäädäntömenettely, niin meillä on tässä kansalaisaloitelaissa valuvika. Koko poikkihallinnollinen, normaali ministeriöiden välinen valmistelu jäi tässä avioliittolain muutoksessa tekemättä. Se tuli ohi kaikkien normaalien käytäntöjen. Nyt me olemme siinä pisteessä, että tänne tulee 20—30 lakia, jotka siis vaikuttavat 200 lakiin ja säädökseen, ja me joudumme täällä nyt sitten käymään keskustelua, mikä niiden mahdollinen vaikutus on.

Antero Laukkanen (kd)

Anteeksi nyt vain, Antero, mutta älä puhu soopaa. Te kansanedustajat olette osa sitä lainsäädäntömenettelyä. Avioliittolakialoite kävi eduskunnassa lähetekeskustelussa. Se kävi lakivaliokunnassa, jossa kuultiin asiantuntijoita, ja lopulta aloite esitettiin hylättäväksi. Siitä äänestettiin kaksi kertaa täysistunnossa ja kerran suuressa valiokunnassa. Jos tämä ei ole lainsäädäntömenettelyä, mikä on?

Sekä Lindströmillä että Laukkasella tuntuu olevan hukassa, miksi he eduskunnassa istuvat. Ei kansalaisaloitteista synny jatkuvaa lakien ja vastalakien vyöryä, jos kansanedustajat eivät katso lakimuutoksia tarpeellisiksi. Kyseessä on nimenomaan aloite, jolle eduskunta voi tehdä mitä haluaa. Jos aloitteessa nähdään jotain edistämisen arvioista, on sitten virkamiesten ja kansanedustajien tehtävä pitää huolta siitä, että aloitteen alullepanijoiden heille viskaamasta aihiosta hiotaan timantti.

Itse näen edelleen kansalaisaloitteet ennen kaikkea keinona tuoda eduskuntaan ja julkiseen keskusteluun asioita, joiden käsittelyyn ei muuten löydy poliittista kiinnostusta. On ikävää, jos kansalaisille annetun välineen arvoa ei ymmärretä ja vaalita.

P.S. Östman piti rekisteröityä parisuhdetta jonkinlaisena oikotienä avioliittoon. Syyksi esitettiin se, että avioliittoon astuessa pitää vastata myöntävästi kysymykseen kun taas parisuhteen rekisteröinti vahvistetaan allekirjoituksella. Tältä pohjalta en ehkä lähtisi repimään pelihousuja.

P.P.S. Jyrki Kasvi (vihr) nosti muuten esiin Raamatun moninaiset avioliiton muodot. En usko, että apuna käytettiin esitysgrafiikkaa.