Octavia E. Butler - Lilith's Brood

Octavia E. Butler - Lilith's Brood

Octavia E. Butler nousi scifi-maailman tietoisuuteen 1970-luvulla. Patternist-sarja saattoi mennä ohi olankohautuksella, mutta Kindred, jossa päähenkilö siirtyy Yhdysvaltain etelävaltioihin aikaan ennen sisällissotaa, on ollut ilmestymisestään asti hitti, jota luetaan edelleen kurssikirjana lukioissa.

Itse en ole noihin vanhempiin tuotoksiin tutustunut, vaan hyppäsin Butlerin kelkkaan vasta 1990-luvulla, kun Vihdin kunnankirjaston scifi-hyllyyn ilmestyivät Aamunkoitto, Puolipäivän riitit ja Imago. Kun kyseisen Xenogenesis-trilogian yksiin kansiin kokoava Lilith’s Brood sattui kesällä olemaan pari päivää Amazonin alennuksessa, päätin verestää muistoja.

Ydintalven jälkeen

Ensimmäisen kirjan – Aamunkoitto tai Dawn – lähtöpiste on muutaman sadan vuoden päässä tulevaisuudessa. Päähenkilö Lilith herää, seuranaan ihmistä muistuttava lonkero-olio, joka syystä tai toisesta herättää hänessä paniikinomaista kauhua.

Pahimman pakokauhun hälvettyä tilanne alkaa selvitä. Ihmiskunta käytännössä tuhosi itsensä mittavissa sodissa; ne, ketkä eivät kuolleet pommituksiin näivettyivät niiden jälkiseurauksiin. Sattuman oikusta kuolevan ihmiskunnan ylle kuitenkin purjehtivat oankalit, joiden koti on jossain tähtien takana.

Oankalit ovat laji, jolle geneettinen vaihtokauppa on elinehto: laji kiertää ympäri galaksia, risteytyy muiden lajien kanssa ja monipuolistaa siten omaa geeniperimäänsä. Omalaatuisessa selviytymisstrategiassa olennaisessa asemassa on lajin kolmas sukupuoli, ooloit, joilla on biologinen kyky muokata perimää ja sen ilmentymistä.

Oankalit pelastavat ihmiskunnan rippeet, siivoavat maapallon asumakelpoiseksi ja päästävät vähän kerrallaan ihmiset takaisin maapalloa asuttamaan. Oankalien apu edellyttää kuitenkin vaihtokaupan hyväksymistä: ihmisten täytyy ottaa oankali-puolisoita ja risteytyä heidän kanssaan. Ooloit lupaavat pitkää ikää ja hyvää terveyttä, mutta hintana on ihmisperimän katoaminen.

Muuttuva näkökulma

Trilogian kirjat on jokainen kerrottu eri henkilön näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa päähenkilönä on Lilith, toisessa Lilithin poika Akin ja kolmannessa toinen lapsi, Jodahs. Samalla näkökulma siirtyy hitaasti ihmisistä kohti oankaleja – vaikka samaan aikaan myös ihmislajin kohtalo nousee jatkuvasti enemmän tapetille.

Kirjasarja on temmoltaan hidas mutta aihepiiriltään kiehtova. Se kertoo selviytymisestä mutta myös alistumisesta. Erilaisuudesta ja yhteistyöstä, orjuudesta ja itsetuhosta. Oankalit ovat herrarotu, joka piilottaa pakottamisensa hyviin aikeisiin. Toisaalta niille ihmisen selviäminen on välttämättömyys, ja niiden biologia on paljon ihmistä pakottavampaa. Kirjaa lukiessa sympatian kohteet vaihtelevat ja henkilöiden toimille löytyy vaihtelevassa määrin ymmärrystä.

Edellisellä lukukerralla 25 vuotta sitten Xenogenesis-trilogia jäi mieleen raskaana mutta vaikuttavana luettavana. Uusintakierros kannatti: oma ymmärrys on ehkä kasvanut sen verran, että raskaus on kaikonnut, mutta vaikuttavuus jäi.

P.S. Tällä ei ole oikeastaan mitään tekemistä kirjan kanssa, mutta elokuun lopussa julkaistiin myös sarjakuva-albumi X-Men: Xenogenesis. Tuli vaan mieleen.

comments powered by Disqus