Naomi Novik - Uprooted

Agnieszka on elänyt koko pienen ikänsä kotilaaksossaan. Laakson molemmissa päissä uhkaa vaara: toisessa suunnassa on Metsä, joka huokuu pahaa ja josta ei kukaan palaa, ei ainakaan muuttumattomana. Toisessa päässä puolestaan pitää majaansa Dragon, laakson herra ja hidalgo, joka sattuu myös olemaan valtakunnan mahtavin velho.

Dragon on sinällään hyvä isäntä, mutta kymmenen vuoden välein hän valitsee seudun 17-vuotiaista tytöistä yhden seuralaisekseen torniinsa. Pahaksi onneksi Agnieszka kuuluu tuohon ikäryhmään, ja toisin kuin kaikki olettivat, parhaan ystävänsä Kasian sijaan valituksi tuleekin Agnieszka itse.

Naomi Novikin Uprooted on nuorille aikuisille suunnattua fantasiaa, joka tarjoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sopivassa määrin verta ja aavistuksen romantiikkaakin. Novikin innoittajana ovat slaavilaiset tarinat, joista hän on lainannut kirjaansa piirteitä; nimekkäin näistä lienee (Baba) Jaga, joka esiintyy kirjassa lähes myyttisenä noitahahmona.

Hitaan alun jälkeen tapahtumat lähtevät huikeaan laukkaan, jossa riittää käänteitä ja vastoinkäymisiä. Paikoitellen ratkaisut ovat sangen suoraviivaisia, mutta toimintakohtaukset on kuvattu hyvin ja tarina etenee mukavasti. Vaikka seassa on rankkaakin miekkojen kalistelua ja nuolten ampumista, pääosassa on silti magia. Aika pian nimittäin paljastuu, että päähenkilö on orastava noita, jolle Dragon tahtoo opettaa loitsimista.

Harmi kyllä juuri taikuus on kirjan suurin kompastuskivi – siinä nimittäin ei ole mitään logiikkaa. Siinä, missä Dragon ja kaikki muut valtakunnan velhot lukevat tarkkaan loitsukirjoja ja pyrkivät järjestelmällisyyteen, päähenkilön taikuus ei tällaista kaipaa. Päinvastoin Dragonin opetusyritykset kuvataan lähinnä kiusaamiseksi, ja Agnieszkan taikuus alkaa laulaa vasta, kun hän luottaa intuitionsa voimaan. Mitä isommaksi Agnieszkan taiat käyvät, sitä enemmän tämä epä-älyllisyyden ylistys alkaa ärsyttää.

Taikominen vie voimia, ja ylirasitus voi johtaa loppuunpalamiseen ja vaikka kuolemaan. Tämä ei kuitenkaan estä kirjan velhoja ja noitia käyttämästä taikuutta ihan kaikkeen: sillä puhdistetaan pölyt nurkista, valaistaan polku pimeässä, karkotetaan kiroukset ja nuijitaan pataan ilkeitä olentoja. Voimia säästellessäänkin päähenkilöt kylvävät taikuuttaan ympärilleen jatkuvalla syötöllä. Nääntymyskin on vain hidaste, ei este.

Olin myös havaitsevinani kirjassa hivenen sukupuolittunutta asetelmaa: vanhan kaartin velhot ovat kirjaviisaita miehiä, joille ilmiötä ei ole olemassa, jos sitä ei voi mitata. Poikkeuksena joukossa on yksi naisvelho, jonka ajatukset tosin liikkuvat samoilla linjoilla – ja jonka naiseutta on kompensoitu tekemällä hänestä myös aseseppä. Päähenkilö puolestaan on nuori tyttö, joka lukee Jagan kirjaa, valitsee loitsujen tarvikkeet näppituntumalla, lauleskelee lauluja ja houkuttelee siten vaikkapa luonnonvoimat toimimaan tahtonsa mukaan.

Toki tarinasta voi tehdä muitakin tulkintoja. Arvokkaana opetuksena esimerkiksi Dragonin ja Agnieszkan taiat tuntuvat täydentävän toisiaan, joten yhteistyössä on voimaa. Vaan pitääkö maskuliinista, mittatarkkaa sääntötaikuutta tosiaan täydentää feminiinisellä, intuitiivisella manipulointimagialla? Kai nämä roolit olisi voinut toisinkin jakaa.

Henkilökuvaukset ovat suoraviivaisia, kuten ehkä nuorisokirjalta voi odottaakin. Jotain kehitystä olisi kuitenkin kaivannut. Ääriesimerkkinä Dragon on koko kirjan ajan vastenmielisesti käyttäytyvä vanha äijä, jonka alistava suhtautuminen päähenkilöön ei muutu tyhjästä ilmaantuvista himon leimahduksista huolimatta – ei, vaikka rooli vaihtuu mahtavasta opettajasta kuuliaisesti seuraavaksi sidekickiksi.

Uprooted on toistaiseksi voittanut Nebula- ja Locus-palkinnot, ja näillä eväillä se lienee vahva ennakkosuosikki myös Hugo-kisassa. Ei se missään nimessä huono kirja ole, mutta näin vahvasti suitsutetulta teokselta olisin odottanut aika paljon enemmän.