Helsingin Sanomat uutisoi eilen (12.10.2019) Nesteen suunnitelmista kymmen­kertaistaa uusiutuvan lento­poltto­aineen tuotantonsa. Samoilla korkeuksilla liisi myös Juha Töyrylä pohdiskellessaan, miksi lento­veroa vaativa kansalais­aloite on kerännyt vain muutaman tuhat alle­kirjoitusta. Aiheet syntetisoi täydellisesti Mikael Jungner:

Kritisoin tätä näkö­kulmaa Twitterissä, ja ajattelin nyt koostaa noista ajatuksen riekaleista hiukan luettavamman version.

Kuinka paljon tuotetaan?

Kun Helsingin Sanomat kertoo Nesteen kymmen­kertaistavan tuotantonsa, se kuulostaa tietenkin valtavalta harppaukselta. Tarkkaan ottaen se tarkoittaa kasvua nykyisestä noin 100 000 tonnin vuosi­tuotannosta yli miljoonaan tonniin vuonna 2022, kun Singaporen tuotanto­linja valmistuu.

Määrä on merkittävä, mutta se on ehkä syytä suhteuttaa. Nykyisellä tuotannolla voitaisiin kattaa kymmenen prosenttia Ruotsin lento­liikenteestä. Kun Singaporen tuotanto­linja valmistuu, Nesteen poltto­aineella voitaisiin siis siirtää koko Ruotsi käyttämään uusiutuvaa lento­poltto­ainetta. Mistäkö tiedän tämän? Luin Nesteen lehdistö­tiedotteesta.

Maailman lento­poltto­aineen kulutuksesta tuntuu olevan vaihtelevia arvioita, mutta EIA:n ja Statistan perusteella liikutaan jossain vajaan 300 miljoonan tonnin tienoilla. EIA:n arvion mukaan määrä yli kaksin­kertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Neste saa pystyttää jalostamon jos toisenkin, jotta tuo tarve saadaan katettua.

Vaan ajatellaan positiivisesti! Huijasin nimittäin hiukan tuossa ylhäällä: Nesteen tuotanto ei nimittäin edes teoriassa kata koko Ruotsin lento­liikennettä; ei nyt, ei vuonna 2022. Miksikö ei? Koska uusiutuva poltto­aine ei käy koneisiin yksinään. Poltto­aineessa täytyy edelleen olla vähintään 50 prosenttia fossiilisia poltto­aineita. Ehkä vuonna 2050, tarpeen tuplaannuttua, käytetäänkin siis vain saman verran fossiilisia poltto­aineita kuin nykyään!

Jos tuntuu siltä, että piikittelen Nestettä tuotanto­määristä, se on vain näkö­harhaa. Oikeasti piikittelen Jungnerin ja Saska Saari­kosken kaltaisia hahmoja, jotka kuvittelevat, että teknologia tulee ja pelastaa.

Neste tekee, minkä voi: se mainostaa itseään johtavaksi uusiutuvien poltto­aineiden tuottajaksi ja on asettanut tavoitteekseen tuottaa tänä vuonna enemmän uusiutuvaa lento­poltto­ainetta kuin kaikki kilpailijat yhteensä. Jos tarkoituksena on suitsia ilmaston­muutosta, se on kuitenkin vielä aivan riittämätöntä.

Mistä sitä tuotetaan?

Toinen mielen­kiintoinen kysymys on tietenkin, mistä uusiutuva poltto­aine tuotetaan. Tämä on asia, johon olen odottanut suomalaisen lehdistön tarttuvan. Esimerkiki Helsingin Sanomien artikkelissa asia käsitellään näin:

“Neste valmistaa lento­poltto­aineensa kokonaan tähteistä ja jätteistä, eli esimerkiksi palmu­öljyä ei käytetä raaka-aineena.”

Neste kaavailee uusiutuvalle poltto­aineelleen isoa roolia… (HS 12.10.2019)

Yksi lainaus Nesteen Sami Jauhiaiselta riittää kattamaan kysymyksen siitä, millä kiistämättä ongelmalliset fossiiliset poltto­aineet halutaan korvata.

Syynä tähän toistaiseksi turhaan odotukseeni laajemmasta käsittelystä on, että englannin­kielinen News Now Finland julkaisi helmi­kuussa 2019 laajan artikkelin Nesteen bio­poltto­aine­tuotannosta. Artikkelin mukaan merkittävänä raaka-aineena toimii palmu­öljy­tisle (PFAD), palmu­öljyn sivu­tuote.

Palmu­öljyllä on aavistuksen verran paha kaiku. Se on maailman tuotetuin kasvi­rasva, ja sitä saadaan öljy­palmusta, jota kasvatetaan tropiikissa. Kuten arvata saattaa, palmu­plantaasien tieltä on hakattu runsain mitoin sade­metsää. News Now Finlandin mukaan Ruotsi, Norja, Iso-Britannia ja Ranska ovatkin luokitelleet palmu­öljy­tisleen sivu­tuotteeksi – jolloin muun muassa sen vero­kohtelu muuttuu tiukemmaksi. Suomi määrittelee palmu­öljy­tisleen kuitenkin jätteeksi, ja niinpä Neste voi mainostaa valmistavansa uusiutuvat tuotteensa jätteistä.

Tavallaan aika kätevää on myös, että bio­poltto­aineita koskevan lain (7.6.2013/393) mukaan jätteistä ei synny kasvi­huone­kaasu­päästöjä ennen niiden keräämistä. Toisin sanoen palmu­öljy­tuotannon päästöt lasketaan varsinaisen tuotteen, palmu­öljyn, piikkiin, ja palmu­öljy­tisle on laskennallisesti puhdasta.

Muutama päivä sitten samainen News Now Finland julkaisi myös uutisen norjalaisen Rainforest Foundationin varoituksista. Järjestön mukaan ilmailu­alan päästö­vähennys­tavoitteet saattavat tarkoittaa Belgian kokoisen sade­metsä­alueen raivaamista palmu- ja soija­öljy­tuotannon tieltä. Raportissa arvioidaan, että lento­liikenteen tarpeet saattavat johtaa esimerkiksi palmu­öljy­tuotannon lisääntymiseen 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka Neste kertoo käyttävänsä jätteitä, uusiutuvien raaka-aineiden sivullaan se kertoo jätteitä olevan noin 80 prosenttia yhtiön käyttämistä uusiutuvista raaka-aineista. Lisäksi listalla ovat muun muassa

  • palmu­öljy
  • rypsi­öljy
  • soija­öljy
  • jatropha­öljy
  • camelina­öljy

Nesteen kunniaksi on sanottava, että se on huolissaan vastuullisuudesta ja kertoo, miten sen käyttämän palmu­öljyn ja palmu­öljy­tisleen alku­perää seurataan.

Valitettavasti tässä on kuitenkin jossain määrin kyse nolla­summa­pelistä: vastuullisesti tuotettua palmu­öljyä on tarjolla vain tietty määrä. Kun kysyntä kasvaa ja joukossa on myös vähemmän vastuullisia toimijoita, sade­metsät vain odottavat tuhoutumistaan.

Tällä kaikella en tarkoita, että bio­poltto­aineet lento­liikenteessä ovat yksi­selitteisen huono asia. Päin­vastoin; on hyvä asia, että teknologiaa kehitetään. Jonkin­laisella sekoitus­velvoitteella voidaan leikata lento­liikenteen päästöjä, ja jos tuuri käy, bio­poltto­aineen korkeampi hinta heijastuu myös lippuihin ja vähentää lentämistä.

Sen sijaan minua nyppii jokseenkin huolella, että teknologiaan ollaan valmiita luottamaan niin sokeasti, että esimerkiksi lento­veron kaltaisia työ­kaluja ei edes mietitä. Ehkä vielä enemmän nyppii se, että kukaan ei tunnu sen suuremmin kiinnittäneen huomiota siihen, mitä tankkiin ollaan kaatamassa.

Jätteiden tehokas käyttö on peijoonin hieno asia, mutta on turha kuvitella, että koneet pysyvät ilmassa kinkku­rasvoja keräämällä ja nakki­paketin pohjia imuroimalla. Kuluneen vuoden aikana Nesteen uusiutuvista poltto­aineista on uutisoitu eri medioissa useita kertoja. Koskakohan joku – muu kuin News Now Finland – jaksaa tehdä vähän jalka­työtä ja kysyä muiltakin kuin Nesteeltä itseltään, mitä ympäristö­vaikutuksia saamme fossiilisten poltto­aineiden tilalle.

P.S. On muuten mahtavaa, kuinka helpoksi öljyn kaltaisten aineiden kulutuksen tilastojen selvittäminen on tehty. Yhdys­valtain EIA tarjoaa jonkinlaisia lukemia BTU-yksiköissä, Index Mundi puolestaan barreleina, Statista gallonoissa ja ICAO tonneissa (PDF).

P.P.S. Malesia ja Indonesia ovat maailman suurimmat palmu­öljyn tuottajat. Tämä on varmaankin sattumaa, mutta Singapore – johon Neste uutta laitostaan rakentaa – sijaitsee noiden maiden välissä.