Helsingin Sanomat uutisoi eilen (12.10.2019) Nesteen suunnitelmista kymmenkertaistaa uusiutuvan lentopolttoaineen tuotantonsa. Samoilla korkeuksilla liisi myös Juha Töyrylä pohdiskellessaan, miksi lentoveroa vaativa kansalaisaloite on kerännyt vain muutaman tuhat allekirjoitusta. Aiheet syntetisoi täydellisesti Mikael Jungner:
Olen vähän yllättynyt siitä, miten vähän #lentovero’a kannattava kansalaisaloite on herättänyt kiinnostusta tai kerännyt allekirjoituksia. Onko kyse heikosta kampanjasta aloitteen ympärillä vai eikö kaikesta ilmasto- ja lentopuheesta huolimatta tämä ratkaisu kerääkään kannatusta?
Juha Töyrylä (@Juha_Toyryla) 12.10.2019 13:25
Ihan turhaa kun Neste tuo uusiutuvat polttoaineet lentämiseen
Kritisoin tätä näkökulmaa Twitterissä, ja ajattelin nyt koostaa noista ajatuksen riekaleista hiukan luettavamman version.
Kuinka paljon tuotetaan?
Kun Helsingin Sanomat kertoo Nesteen kymmenkertaistavan tuotantonsa, se kuulostaa tietenkin valtavalta harppaukselta. Tarkkaan ottaen se tarkoittaa kasvua nykyisestä noin 100 000 tonnin vuosituotannosta yli miljoonaan tonniin vuonna 2022, kun Singaporen tuotantolinja valmistuu.
Määrä on merkittävä, mutta se on ehkä syytä suhteuttaa. Nykyisellä tuotannolla voitaisiin kattaa kymmenen prosenttia Ruotsin lentoliikenteestä. Kun Singaporen tuotantolinja valmistuu, Nesteen polttoaineella voitaisiin siis siirtää koko Ruotsi käyttämään uusiutuvaa lentopolttoainetta. Mistäkö tiedän tämän? Luin Nesteen lehdistötiedotteesta.
Maailman lentopolttoaineen kulutuksesta tuntuu olevan vaihtelevia arvioita, mutta EIA:n ja Statistan perusteella liikutaan jossain vajaan 300 miljoonan tonnin tienoilla. EIA:n arvion mukaan määrä yli kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Neste saa pystyttää jalostamon jos toisenkin, jotta tuo tarve saadaan katettua.
Vaan ajatellaan positiivisesti! Huijasin nimittäin hiukan tuossa ylhäällä: Nesteen tuotanto ei nimittäin edes teoriassa kata koko Ruotsin lentoliikennettä; ei nyt, ei vuonna 2022. Miksikö ei? Koska uusiutuva polttoaine ei käy koneisiin yksinään. Polttoaineessa täytyy edelleen olla vähintään 50 prosenttia fossiilisia polttoaineita. Ehkä vuonna 2050, tarpeen tuplaannuttua, käytetäänkin siis vain saman verran fossiilisia polttoaineita kuin nykyään!
Jos tuntuu siltä, että piikittelen Nestettä tuotantomääristä, se on vain näköharhaa. Oikeasti piikittelen Jungnerin ja Saska Saarikosken kaltaisia hahmoja, jotka kuvittelevat, että teknologia tulee ja pelastaa.
Neste tekee, minkä voi: se mainostaa itseään johtavaksi uusiutuvien polttoaineiden tuottajaksi ja on asettanut tavoitteekseen tuottaa tänä vuonna enemmän uusiutuvaa lentopolttoainetta kuin kaikki kilpailijat yhteensä. Jos tarkoituksena on suitsia ilmastonmuutosta, se on kuitenkin vielä aivan riittämätöntä.
Mistä sitä tuotetaan?
Toinen mielenkiintoinen kysymys on tietenkin, mistä uusiutuva polttoaine tuotetaan. Tämä on asia, johon olen odottanut suomalaisen lehdistön tarttuvan. Esimerkiki Helsingin Sanomien artikkelissa asia käsitellään näin:
“Neste valmistaa lentopolttoaineensa kokonaan tähteistä ja jätteistä, eli esimerkiksi palmuöljyä ei käytetä raaka-aineena.”
Neste kaavailee uusiutuvalle polttoaineelleen isoa roolia… (HS 12.10.2019)
Yksi lainaus Nesteen Sami Jauhiaiselta riittää kattamaan kysymyksen siitä, millä kiistämättä ongelmalliset fossiiliset polttoaineet halutaan korvata.
Syynä tähän toistaiseksi turhaan odotukseeni laajemmasta käsittelystä on, että englanninkielinen News Now Finland julkaisi helmikuussa 2019 laajan artikkelin Nesteen biopolttoainetuotannosta. Artikkelin mukaan merkittävänä raaka-aineena toimii palmuöljytisle (PFAD), palmuöljyn sivutuote.
Palmuöljyllä on aavistuksen verran paha kaiku. Se on maailman tuotetuin kasvirasva, ja sitä saadaan öljypalmusta, jota kasvatetaan tropiikissa. Kuten arvata saattaa, palmuplantaasien tieltä on hakattu runsain mitoin sademetsää. News Now Finlandin mukaan Ruotsi, Norja, Iso-Britannia ja Ranska ovatkin luokitelleet palmuöljytisleen sivutuotteeksi – jolloin muun muassa sen verokohtelu muuttuu tiukemmaksi. Suomi määrittelee palmuöljytisleen kuitenkin jätteeksi, ja niinpä Neste voi mainostaa valmistavansa uusiutuvat tuotteensa jätteistä.
Tavallaan aika kätevää on myös, että biopolttoaineita koskevan lain (7.6.2013/393) mukaan jätteistä ei synny kasvihuonekaasupäästöjä ennen niiden keräämistä. Toisin sanoen palmuöljytuotannon päästöt lasketaan varsinaisen tuotteen, palmuöljyn, piikkiin, ja palmuöljytisle on laskennallisesti puhdasta.
Muutama päivä sitten samainen News Now Finland julkaisi myös uutisen norjalaisen Rainforest Foundationin varoituksista. Järjestön mukaan ilmailualan päästövähennystavoitteet saattavat tarkoittaa Belgian kokoisen sademetsäalueen raivaamista palmu- ja soijaöljytuotannon tieltä. Raportissa arvioidaan, että lentoliikenteen tarpeet saattavat johtaa esimerkiksi palmuöljytuotannon lisääntymiseen 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Vaikka Neste kertoo käyttävänsä jätteitä, uusiutuvien raaka-aineiden sivullaan se kertoo jätteitä olevan noin 80 prosenttia yhtiön käyttämistä uusiutuvista raaka-aineista. Lisäksi listalla ovat muun muassa
- palmuöljy
- rypsiöljy
- soijaöljy
- jatrophaöljy
- camelinaöljy
Nesteen kunniaksi on sanottava, että se on huolissaan vastuullisuudesta ja kertoo, miten sen käyttämän palmuöljyn ja palmuöljytisleen alkuperää seurataan.
Valitettavasti tässä on kuitenkin jossain määrin kyse nollasummapelistä: vastuullisesti tuotettua palmuöljyä on tarjolla vain tietty määrä. Kun kysyntä kasvaa ja joukossa on myös vähemmän vastuullisia toimijoita, sademetsät vain odottavat tuhoutumistaan.
Tällä kaikella en tarkoita, että biopolttoaineet lentoliikenteessä ovat yksiselitteisen huono asia. Päinvastoin; on hyvä asia, että teknologiaa kehitetään. Jonkinlaisella sekoitusvelvoitteella voidaan leikata lentoliikenteen päästöjä, ja jos tuuri käy, biopolttoaineen korkeampi hinta heijastuu myös lippuihin ja vähentää lentämistä.
Sen sijaan minua nyppii jokseenkin huolella, että teknologiaan ollaan valmiita luottamaan niin sokeasti, että esimerkiksi lentoveron kaltaisia työkaluja ei edes mietitä. Ehkä vielä enemmän nyppii se, että kukaan ei tunnu sen suuremmin kiinnittäneen huomiota siihen, mitä tankkiin ollaan kaatamassa.
Jätteiden tehokas käyttö on peijoonin hieno asia, mutta on turha kuvitella, että koneet pysyvät ilmassa kinkkurasvoja keräämällä ja nakkipaketin pohjia imuroimalla. Kuluneen vuoden aikana Nesteen uusiutuvista polttoaineista on uutisoitu eri medioissa useita kertoja. Koskakohan joku – muu kuin News Now Finland – jaksaa tehdä vähän jalkatyötä ja kysyä muiltakin kuin Nesteeltä itseltään, mitä ympäristövaikutuksia saamme fossiilisten polttoaineiden tilalle.
P.S. On muuten mahtavaa, kuinka helpoksi öljyn kaltaisten aineiden kulutuksen tilastojen selvittäminen on tehty. Yhdysvaltain EIA tarjoaa jonkinlaisia lukemia BTU-yksiköissä, Index Mundi puolestaan barreleina, Statista gallonoissa ja ICAO tonneissa (PDF).
P.P.S. Malesia ja Indonesia ovat maailman suurimmat palmuöljyn tuottajat. Tämä on varmaankin sattumaa, mutta Singapore – johon Neste uutta laitostaan rakentaa – sijaitsee noiden maiden välissä.