Sami Sundell
Sami Sundell
5 min read

Tags

Oikeus­kansleri Tuomas Pöysti teki tänään ratkaisun ulko­ministeri Timo Soinin (sin) keväisestä abortin­vastaisesta toiminnasta Kanadan virka­matkalla. Aiheesta luonnollisesti julkaistiin useampikin uutinen.

Kun oppositio on samaan aikaan esittämässä Soinille epä­luottamus­lausetta, oli jokseenkin päivän­selvää, että oikeus­kanslerin päätöstä pyritään spinnaamaan ikään kuin se ratkaisisi Soinin aseman. Näin asian pukee sanoiksi Soini itse:

“Olennainen asia on, etten ole toiminut laittomasti. Nyt ei tarvitse viskoa mieli­piteitä tai nuolia sieltä tai täältä. On tehty päätös, ja sen viimeinen virke on, ettei tämä anna aihetta jatko­toimen­piteisiin.”

[…]

Soini itse sanoo olevansa äänestyksen suhteen levollinen.

“Totta kai odotan, että hallitus­puolueiden edustajat äänestävät luottamusta hallituksen ministerille semminkin, kun lakia ei ole rikottu.”

Oikeus­kansleri: Soinin osallistuminen abortin­vastaiseen tilaisuuteen oli ongelmallista (HS 18.9.2018)

Samoin muun muassa Päivi Räsänen (kd) vetosi Twitterissä oppositioon:

Oikeus­kanslerin ratkaisulla toiminnan laillisuudesta ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ministerin luottamuksen kanssa.

Entiset ministerit

Wikipediassa on kätevä lista Suomen eronneista ministereistä. Sitä selailemalla käy aika nopeasti selväksi, että laittomat toimet ovat aika harvinainen syy ministerin eroon. Jos jätetään huomiotta se pyörö­ovi, jonka kautta ministerit ja kansan­edustajat hiipivät elin­keino­elämän palvelukseen, Soiniin jollain tasolla rinnastettavia yksittäisten ministerien eroja on tällä vuosi­tuhannella neljä kappaletta:

Vuosi Ministeri Syy
2013 Heidi Hautala (vihr) Save the Arctic -kampanja
2008 Ilkka Kanerva (kok) Teksti­viestit
2003 Anneli Jäätteenmäki (kesk) Irak­gate
2002 Suvi Lindén (kok) Golf­kenttä­tuki

Näistä Lindénin ero on ainut, jossa oikeus­kansleri antoi huomautuksen, sillä ministerin puolueettomuuden “oli voitu katsoa vaarantuneen”. Lindén tosin oli jo tehnyt omat johto­päätöksensä ja eronnut pari viikkoa ennen oikeus­kanslerin ratkaisua.

Epä­luottamus ei vaadi laittomuutta

Opposition epä­luottamus­lause nousi julkisuuteen vajaa kaksi viikkoa sitten muun muassa SDP:n Dimitri Qvintuksen tweetattua asiasta.

Qvintuksen tweetistä käy mukavasti ilmi, mistä on kyse: jos ulko­ministeri toimii naisten oikeuksia ja Suomen ulko­poliittista linjaa vastaan, on ihan paikallaan, että hänen luottamuksensa edus­kunnassa mittautetaan.

Ulko­poliittinen linja puolestaan on määritelty ainakin valtio­neuvoston selon­teossa Suomen kehitys­politiikasta:

Suomi edistää tavoitteiden toteutumista tukemalla sellaisten toimijoiden työtä, jotka vaikuttavat suoraan suku­puolten väliseen tasa-arvoon sekä naisten ja tyttöjen tieto­taitoon ja mahdollisuuksiin. Suomi edistää maiden kykyä kunnioittaa, suojata ja edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia, mukaan lukien lisääntymis- ja seksuaali­terveys sekä -oikeudet, sekä poistaa niiden toteutumisen esteitä. Suomi tukee kehitys­maiden julkisen hallinnon kykyä tarjota palveluita, kuten opetus ja terveys. […] Naisten asemaa edistäviä järjestöjä tuetaan.

Valtio­neuvoston selon­teko Suomen kehitys­politiikasta (UM 8.2.2016)

Kaivoin tämän muuten puolustus­ministerin erityis­avustaja Petteri Leinolle (sin), joka ilmeisesti ei ollut asiasta tietoinen. Kuten tuolloin totesin, hallitus tai siniset voivat toki esittää, että kyseinen linja koskee vain kehittyviä maita. Abortin edistäminen kehittyvissä ja sen jarruttaminen kehittyneissä maissa vaikuttaisi kuitenkin aavistuksen kolonialistiselta, kaksinais­moralistiselta ja ehkäpä jopa rasistiselta linjan­vedolta.

Epä­luottamusta ei siis olla ehdottamassa Soinin toimien laittomuuksien takia; en itse asiassa ole nähnyt juuri kenenkään moista edes ehdottaneen.

Oikeus­kanslerin toimi­valta puolestaan koskee nimenomaan laillisuus­arviointia. Jos kuitenkin ratkaisua luetaan sen mukaan, mistä opposition epä­luottamus­asiassa on kyse, oikeus­kansleri itse asiassa tarjoaa epä­luottamukselle sivusta­tukea.

Soinin osallistumisessa […] oli kyse myös abortin vastaisesta kannanotosta virka­matkan kohteena olevassa maassa, jossa abortti on sallittu ja jonka hallitus kannattaa abortti­oikeutta ja jonne ulko­ministeri Soini on matkustanut edustaessaan koti­maataan, jonka lain­säädäntö sallii abortin ja joka toimii ulko- ja turvallisuus­politiikassaan naisten ja tyttöjen oikeuksien ja muun muassa heidän seksuaali- ja lisääntymis­terveytensä edistämiseksi.

[…]

lähtökohtaisesti ongelmallista, että valtio­neuvoston jäsen ja nimen­omaan ulko­ministeri, jolla on perustus­lain ja Wienin yleis­sopimuksen nojalla toimi­valta esittää Suomen ulko­poliittisia kantoja, ottaa virka­matkansa aikana, vaikkakin vapaa-ajallaan, kantaa abortti­oikeutta vastaan. Olo­suhteiden johdosta on olemassa peri­aatteessa vaara siitä, että virka­matkan kohde­maassa voi syntyä sellainen mieli­kuva, että kysymys on jollakin tavoin Suomen virallisesta kannasta tai linjasta, tai ainakin sekaantumis­vaara voi olla olemassa.

Ulko­ministeri Soinin menettely virka­matkalla (OKV/987/1/2018)

Tätä osuutta oikeus­kanslerin päätöksestä sen paremmin Soini kuin Räsänenkään ei luonnollisestikaan nosta esiin, vaikka juuri se on luottamuksen kannalta oleellista. Vaikka Räsänen tweettasi sanan- ja uskonnon­vapaudesta, hän ei katsonut tarpeelliseksi lainata oikeus­kanslerin ratkaisun perus­oikeuksia koskevaa osuutta; siis sitä, jossa todetaan esi­merkiksi virka­toimien hoidon saattavan asettaa rajoituksia esimerkiksi uskonnon harjoittamiselle.

Ulko­ministerin menettelyn arvioimisessa on punnittava sitä, miten uskonnon­vapauden ja sanan­vapauden käyttö suhteutetaan asianomaisen tehtävän vaatimuksiin. EIT:n ratkaisu­käytännössä on katsottu oikeutetuksi ja perustelluksi rajoittaa henkilön virka-aseman tai muun sellaisen aseman perusteella henkilön mahdollisuutta harjoittaa uskontoaan tai ilmentää uskoaan tietyissä työ­tehtävien tai virka­toimien hoitoon liittyvissä tilanteissa. Perustus­lain 9 §:n perusteluissa (HE 309/1993 vp) lähdetään siitä, että vaikka pykälään ei sisälly rajoitus­lauseketta, erityisesti muiden ihmisten perus­oikeuksiin liittyvät näkö­kohdat olisi otettava huomioon tulkittaessa, miten pitkälle säännöksen antama perus­oikeus­suoja, esimerkiksi uskonnon harjoittamisen käsite, ulottuu.

Ulko­ministeri Soinin menettely virka­matkalla (OKV/987/1/2018)

Korostamalla oikeus­kanslerin laillisuus­arviota Soini pyrkii hallitsemaan keskustelua. Puhumalla sanan­vapaudesta Räsänen pyrkii suuntaamaan huomion sivuun.

Epä­luottamuksessa on kyse ennen kaikkea Soinin toimien poliittisesta arvioinnista. Soinin abortin­vastainen protestointi on aivan yhtä risti­riidassa ulko­ministerin vakanssin kanssa tänään kuin eilenkin.

P.S. Nostin tuon kehityspolitiikan linjauksen esiin siksi, että siinä puhutaan nimenomaan lisääntymis- ja seksuaaliterveydestä. Viimeksi tämän vuoden maaliskuussa (PDF) ulkoministeriö linjasi yhdeksi strategiseksi painopisteekseen ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian vahvistamisen. Tämän painopisteen yhtenä osana on työ “tyttöjen ja naisten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi”.

Edit 19.9.2018: Lisäsin kirjoitukseen vielä yhden lainauksen oikeus­kanslerin ratkaisusta, liittyen uskonnon ja sanan­vapauteen. Ne eivät todellakaan ole rajoittamattomia oikeuksia, eivät varsinkaan ulko­ministerin asemassa.