Helsingin Sanomat aloitti lauantaina suuren lääkäriselvityksensä julkaisun. Sunnuntaina 26.2. julkaistiin sen toinen osa, jossa tutkimuksen alla ovat lääkäreiden tekemät rikokset. Helsingin Sanomien tiedot perustuvat pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksien lääkäreille 2012–2016 antamiin tuomioihin.

Pitkä juttu perkaa lääkärien tekemiä rikoksia, mutta yksi olennainen asia jutusta puuttuu: sen olemassaoloa ei perustella oikein millään tavalla. Lähimmäksi juttu pääsee lainatessaan lääkärinvalaa, mutta HS laajentaa valan koskemaan koko elämää.

Lääkärin ei tarvitse olla hyvä ihminen. Lääkärin pitää olla hyvä lääkäri.

Ei se niin toimi. Lääkärin ei tarvitse olla virheetön, ei edes erityisen hyvä ihminen. Lääkärinvala edellyttää ammattimaista toimintaa työssä, ei moitteettomuutta kaikessa elämässä.

Jossain artikkelin puolenvälin tienoilla vaikuttaa hetken aikaa, että jutulla on jokin pointti, mutta pian sen jälkeen teksti hajoaa taas tuhistelevaksi moralisoinniksi.

Sensaatiota etsimässä

Helsingin Sanomien artikkelissa on useita kulmakarvoja kohottavia kohtia. Ei siksi, että lääkärien toiminta olisi pöyristyttävää, vaan siksi, että toimittajan pyrkimyksenä tuntuu olevan pöyristyksen nostattaminen. Muutamia esimerkkejä:

Radiologian erikoislääkäri taas hankkii postitse yli puoli kiloa kuivattuja kokapensaan lehtiä, jotka sisältävät erittäin koukuttavaa kokaiinia.

Meskaliinia “koiran karvanlähtöön”… (HS 26.2.2017)

Wikipedian mukaan kokapensaan lehdet sisältävät alkaloideja niin vähän, että sillä ei ole juuri sen paremmin huumaavaa kuin riippuvuutta aiheuttavaakaan vaikutusta. Kokapensaan lehtiä käytetään suhteellisen yleisesti ainakin Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa – Bolivian presidentti Evo Morales oli ennen presidenttiyttään kokapensaan kasvattaja.

Tällä en millään muotoa väheksy lääkärin saamaa huumausainetuomiota. Helsingin Sanomien kuvaus on kuitenkin vähintäänkin vääristävä, vaikka se triviaalilla tavalla pitää jokseenkin paikkansa.

Viittä vuotta koskevan otoksen perusteella näyttää siis siltä, että lääkärit tekevät vapaa-aikanaan 40 kertaa niin paljon rikoksia kuin ammattitoiminnassa.

Meskaliinia “koiran karvanlähtöön”… (HS 26.2.2017)

No ei näytä. Näyttää siltä, että HS:n selvittämistä rikoksista tuomitut tekevät vapaa-aikanaan enemmän rikoksia kuin ammattitoiminnassaan. Tätä voisi joku pitää aivan peijoonin hyvänä asiana – on kyse sitten huumausainerikoksesta tai pahoinpitelystä, toivoisin, että se ei tapahdu ainakaan vastaanotolla.

Tässä kohtaa on myös hyvä ottaa esiin absoluuttiset luvut: Helsingin Sanomat löysi viideltä vuodelta 41 rikosta.

Neljäkymmentäyksi.

Vertailun vuoksi HS:n lähteenä käyttämissä pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksissa tuomittiin vuosina 2012–2015 yli 19 000 vastaavaa rikosta. Lukema ei valitettavasti ole oikein vertailukelpoinen, sillä Tilastokeskuksella ei ole vielä saatavilla vuoden 2016 tuomiotilastoja.

Vuonna 2016 Suomessa oli 28 565 lääkäriä, heistä noin kolmasosa pääkaupunkiseudulla. Jos käräjäoikeudessa tuomitut olisivat kaikki paikallisia, olisi pääkaupunkiseudun lääkäreistä puolisen prosenttia syyllistynyt johonkin vakavahkoon rikokseen.

Kun pääkaupunkiseudulla asuu kaikkiaan 1,2 miljoonaa ihmistä, tällä perin epätieteellisellä menetelmällä arvioiden lääkärit ovat joukkona huomattavasti – sanotaan nyt viitisen kertaa – lainkuuliaisempia kuin muu kansa. Oikeasti suhdeluku lääkärien eduksi on vielä suurempi, sillä Helsingin Sanomien jutusta käyvät ilmi vain ne rikokset, joihin lääkärit ovat syyllistyneet.

Ei tässä vertailussa tietenkään erityistä järkeä ole – rikokset ovat ylipäätään harvinaisia, lääkärit pieni ja valikoitunut joukko, ja metodiikassa muitakin aukkoja.

Varsinaisena tarkoituksenani on ilmaista, että Helsingin Sanomat ei millään tavalla suhteuta ilmoittamiaan lukuja. Se ei kerro lääkärien määrää, ei liioin vastaavien rikosten määrää muissa ammattiryhmissä. Rikokset ovat paha asia, ja lukijan tehtäväksi jää kauhistella.

Vaan jatketaan!

[Turvallisuusselvityksiä valmistelleen] työryhmän mielestä terveysalan työntekijöiden huumaus­aine-, lääke- ja dopingrikos­tuomiot sekä törkeät rattijuopumukset pitäisi ilmoittaa. Sama koskisi seksuaalirikoksia ja törkeitä pahoinpitelyjä.

Rikokset ovat pääosin samoja, joita löytyi HS:n selvityksessä. Työryhmän mietintö on hautautunut sosiaali- ja terveysministeriöön.

Meskaliinia “koiran karvanlähtöön”… (HS 26.2.2017)

Kyse on ilmeisesti jostain muusta kuin oikeusministeriön mietinnöstä 57/2010. Kyseinen ehdotus on nimittäin aika hulppeaa luettavaa – siinä terveysalalla tippuisi rekisterimerkintöjä yllämainittujen lisäksi myös muun muassa törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, törkeästä tietomurrosta tai tietojärjestelmän törkeästä häirinnästä sekä joissakin tehtävissä erilaisista omaisuusrikoksista. Niin ikään merkintä tulisi vaikkapa perättömästä lausumasta annetusta sakkorangaistuksesta.

Toki nämä kielivät jossain määrin tekijänsä moraalista, mutta ovatko ne varmasti asioita, joiden takia tekijältä pitäisi evätä oikeus harjoittaa ammattiaan?

Käännekohtaa etsimässä

Tässä kohtaa juttua odotin, että nyt päästään itse asiaan. Oikeusministeriön selvityksen esiin nostaminen olisi ollut erinomainen tilaisuus kertoa, miksi Helsingin Sanomat ylipäätään selvityksen teki, ja miksi asiasta pitää olla huolissaan.

Vaan ei. Sen sijaan valutaan yhä syvemmälle voivotteluun, kun aletaan ihmetellä sitä, miksi potilas ei saa tietoja lääkärinsä rikoksista.

Miksi pitäisi saada?

Jutun ongelma on, että se ei millään tavalla vastaa tähän kysymykseen. Vaikuttaa siltä, että artikkelia kirjoitettaessa on oltu tyytyväisiä, että on löydetty dataa. Se on sitten muotoiltu siten, että on saatu aikaiseksi mahdollisimman lennokas juttu. Ja onnistuihan se – sunnuntai-iltana uutinen näyttää keränneen kierroksia koko kotimaisessa mediakentässä.

Juttu keskittyy noihin 41 rikokseen, paisuttelee niitä hiukan, eikä hetkeksikään pysähdy selittämään, miksi noista rikoksista pitäisi olla huolissaan. Miksi potilaan pitäisi tietää lääkärin viiden vuoden takaisesta rattijuopumuksesta?

Tätä pohdiskelua olisi voinut kaivella vaikka tuosta oikeusministeriön selvityksestä. Aihetta avaa osittain jatkojutussa Suomen Potilasliiton Paavo Koistinen. Koistisen huomio potilaan ja lääkärin välisestä valtasuhteesta on huomion arvoinen, ja se olisi pitänyt tuoda esille jo alkuperäisessä uutisessa.

Siinä samalla olisi voinut valottaa myös toista puolta: rangaistusten ilmoittaminen Valviralle, saati sitten potilaalle, kaventaa melkoisesti lääkärin yksityisyydensuojaa.

Se, että lääkärit ovat ihmisiä, ei ole mikään uutinen. Julkista valtaa käyttäville henkilöille asetettavista moraalisista vaatimuksista voi, ja ehkä pitääkin, käydä keskustelua. Helsingin Sanomat ei sitä kuitenkaan tee vaan asettaa tarkemmin määrittelemättömän riman, jota muutama kymmenen lääkäriä ei ylitä.

Loppujen lopuksi HS:n selvityksen perusteella lääkärit näyttävät olevan tavallista lainkuuliaisempia ihmisiä. Onko se huono asia?

P.S. Jutussa kauhistellaan myös useasta (jutun perusteella kolmesta) törkeästä rattijuopumuksesta tuomittua lääkäriä, jonka oikeus toteaa kuuluvan vankilaan. Muutamaa kappaletta aiemmin törkeää rattijuopumusta pidettiin alkoholiongelman merkkinä. Eikö tällainen ihminen kuuluisi ennemmin hoitoon kuin vankilaan?

P.P.S. Lääkäriselvityksen ensimmäisessä osassa käsiteltiin lääkärien lääketeollisuudelta saamaa rahoitusta. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve kommentoi juttua Lääkäriliiton blogissa, joten ei siitä sen enempää.

P.P.P.S. Lääkäriselvityksen kolmannessa osassa selvitetään, mitä kovatuloisimmat lääkärit tienaavat. En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi yksittäisen lääkärin tulot olisivat yhteiskunnallisesti merkittävä asia.