Sami Sundell
Sami Sundell
1 min read

Tags

Eilinen kirjoitukseni Kopioston digi­luvasta herätti siellä täällä hiukan kysymyksiä luvan kattavuudesta. Kopioston digi­lupa-ukk vastaa kysymyksiin osittain, mutta selvennetään vielä hiukan lisää.

Sopimus­lisenssi on siis menetelmä, jonka perusteella tekijöiden laajaa tukea nauttiva järjestö voi jakaa koko alansa kattavia käyttö­lupia. Opetus­ministeriön hyväksymä järjestö – eilisen kirjoituksen Kopiosto tai vaikkapa Teosto – voi siis antaa luvan käyttää myös niiden tekijöiden teoksia, joita se ei edusta. Tämä menettely perustuu tekijän­oikeus­lain 26. pykälään.

Vastaavaa käytäntöä harrastetaan muissakin maissa, ja niinpä luvan ulottaminen ulkomaille perustuukin vasta­vuoroisuuteen: Kopiosto kerää rahaa Suomessa, ja vastaavat elimet muissa maissa poimivat hiluja myös suomalaisista teoksista.

Petteri Järvisen mukaan Kopioston tähtäimessä ovat lähinnä kustantajien ja muiden instanssien verkko­sivustot. Tällä rajauksella digi­lupa olisikin ehkä pätevä, sillä noihin sivustoihin rajattuna pyöritään selkeästi Kopioston asiakkaiden piirissä. Valitettavasti vain luvassa ei moista rajausta ole: se on yleinen lupa netti­sisällön käytölle opetuksessa. Aiemmin lähinnä valo­kopioihin ja kustantajiin keskittynyt järjestö väittää nyt siis edustavansa kaikkia maailman netti­käyttäjiä.

Kyllä, lupa tosiaan kattaa koko maailman. Se kattaa myös juuri sinun kirjoituksesi ja kuvasi, jos et niiden käyttöä erikseen kiellä. Opettajan tekijän­oikeus­oppaan mukaan Kopiostolle voi ilmoittaa, mikäli ei halua teoksiaan digi­luvan perusteella käytettävän. Epäilemättä tätä listaa sitten lupia jaettaessa ja sivuja kopiotaessa orjallisesti tarkkaillaan.

Mielen­kiintoinen kysymys sinällään on, kuinka Kopiosto aikoo seurata teosten käyttöä. Järvinen tietää kertoa, että Kopiostolla on seuranta­järjestelmä kehitteillä, mutta Kopioston ulko­puoliset tekijät siitä tuskin kostuvat.