Kun Björn Wahlroos julkaisi uusimman osan muistelmistaan, julkisuus oli taattu: Wahlroos tunnetaan henkilönä, joka on auliisti valmis laukomaan mielipiteitä, ja ne ovat usein muodossa, josta saa hyviä otsikoita.
Niin tälläkin kertaa. Ehkä eniten huomiota sai Wahlroosin puheet Donald Trumpista: Wahlroosin mukaan Trump on saanut aikaan enemmän kuin aiemmat presidentit koko kaudellaan, ja hän on Trumpin hallinnon päätöksistä 80–90-prosenttisesti samaa mieltä.
Uudessa jutussa tutkija Hanna Kuusela esitti huolestuneisuutensa suomalaisen eliitin demokratiasuhteesta; sanooko Wahlroos ääneen sen, mitä eliitti hiljaisuudessa ajattelee?
“Kun Yhdysvaltoihin on luotu pelon ilmapiiri, on äärettömän huolestuttavaa, jos Wahlroos sanoo olevansa 80–90 prosenttisesti samaa mieltä näiden aikaansaannosten kanssa. Se tarkoittaa, että hän hyväksyy myös aidosti liberaalin demokratian ja oikeusvaltion vastaiset toimet”, Kuusela ajattelee.
??Avatkaa suunne." (Uusi juttu 9.10.2025)
Samana iltapäivänä Uusi Juttu jatkoi aiheesta haastattelemalla Teknologiateollisuuden hallituksen puheenjohtaja Ville Voipiota, joka ei tunnistanut elinkeinoelämässä yleisempää wahlrooslaisuutta.
Voipion mukaan suomalainen elinkeinoelämä ei ole Wahlroosin kanssa samaa mieltä.
“Olen huolissani Yhdysvaltojen demokratiasta ja jopa vähän huolissani siitä, mikä demokratian tila on Suomessa”, Voipio sanoo.
Hänen mukaansa demokraattista päätöksentekoa voi kuitenkin perustellusti arvostella hitaudesta.
Perheyrityksen omistaja on huolissaan myös suomalaisesta demokratiasta. Hänen mukaansa sitä on silti syytä arvostella. (Uusi juttu 9.10.2025)
Jutussa Voipio vitsailee, että hänellä ei ole tietoa tai jäsenyyttä sellaisessa eliitin kerhossa, joka päättäisi yhteisistä mielipiteistä. Tämä on epäilemättä totta, mutta samalla vähän laiskaa; eivät kaikki hyvätuloiset tietenkään ajattele kaikista asioista samalla tavalla. Kuusela yhdessä Anu Kantolan kanssa kuitenkin kartoitti noita mielipiteitä joitakin vuosia sitten ja havaitsi joitakin epädemokraattisia tendenssejä. Kun puhutaan ihmisistä, jotka neuvovat pääministereitä, on ehkä syytä olla huolissaan yksittäistenkin ihmisten demokratiavastaisista ajatuksista.
Hyve, ei virhe
Ville Voipio on vaikuttanut niissä parissa haastattelussa, jotka häneltä olen lukenut, varsin tasapainoiselta sälliltä. Siitä huolimatta huoli demokratian hitaudesta ärsyttää minua suuresti.
Demokratian kohdalla hitaus on hyve, ei virhe.
Demokratia on väistämättä aina hitaampaa kuin itsevaltius, sillä se määritelmällisesti edellyttää useiden näkökantojen yhteensovittamista. Oikeusvaltiossa on myös tapana toimia yhteisten pelisääntöjen mukaan, jotka viime kädessä kirjataan lakeihin. Keskeisimpien lakien muuttaminen on tehty tarkoituksella vaikeaksi, sillä niihin on kirjattu ne periaatteet, joille demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio rakentuu.
On hyvä asia, että asioita ei voida tehdä mielivaltaisesti. On erinomaista, että lait suojelevat vaikkapa vähemmistöjä. Uskon, että Voipiokin on tyytyväinen siihen, että laki takaa esimerkiksi omaisuudensuojan.
Lopulta on kyse siitä, miten sovitetaan yhteen eri intressiryhmien tarpeet ja oikeudet. Tämä on se asia, joka tekee demokratiasta hitaan: sen pitää olla sitä, jotta emme päädy mielivaltaan.
Ilmastonmuutos ja demokratia
Voipio nostaa esimerkiksi demokratian hitaudesta ja kankeudesta ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamat muutokset yhteiskunnassa. Voipion mukaan demokraattinen päätöksenteko on “liian hidasta verrattuna siihen, mitä maailmassa tapahtuu.”
Hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on tiedetty varovaisestikin arvioiden sellaiset 130 vuotta. Öljy-yhtiöt ennustivat ilmaston lämpenemistä tarkasti jo 1970-luvulla – ja aloittivat määrätietoiset toimet, jotta mitään ei tehtäisi. YK:n ilmastosopimus solmittiin vuonna 1992.
Demokratia voi olla hidasta, mutta ei se ihan näin hidasta ole. Rehellisesti sanoen: ei kyse ole sitä, että maailma muuttuu nopeasti, vaan kyse on siitä, että me ihmiskuntana emme halua muuttua.
Miksi? Se on sitten parempi kysymys. Yksi selitys on, että ilmastonmuutos on hitaasti etenevä katastrofi, jossa ehdimme tottua heikkenevään nykytilaan. Niin kauan, kun rikkaiden länsimaiden elämä pysyy suurin piirtein raiteillaan, olemme haluttomia muutoksiin.
Samaan aikaan elintasomme on viimeiset parisataa vuotta perustunut enenevässä määrin fossiilisille polttoaineille ja muille petrokemian tuotteille. Teollinen vallankumous lähti hiilestä, polttomoottorien voittokulku öljyjalosteista. 1900-luvun vihreä vallankumous on täysin riippuvainen petrokemiallisista lannoitteista. Nykyään ihan kaikki tehdään muovista – ja se, mitä ei tehdä muovista, tehdään betonista, mikä on kokonaan oma ilmastollinen ongelmansa.
Tämä on perimmäinen syy ilmastonmuutokseen, ja se on myös perimmäinen syy siihen, miksi emme tee asialle tarpeeksi: olemme rakentaneet yhteiskuntamme pohjalle, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Yhteiskunnassa on myös merkittäviä toimijoita, jotka ovat toimineet määrätietoisesti estääkseen ilmastonmuutoksen torjumisen. Pitäisikö nämä tahot – vaikkapa öljy-yhtiöt, turvetuottajat tai Keskusta – sulkea demokraattisen päätösenteon ulkopuolelle?
Nopeita liikkeitä
Facebookilla oli ennen muinoin mottona “Move fast and break things”, ja tämä on ollut ohjenuorana monelle muullekin IT-firmalle. Suomessa viljeltiin joitakin vuosia sitten vähän vastaavaa ajatusta “Anteeksi saa helpommin kuin luvan.”
Yhdysvalloissa on parhaillaan käynnissä muutos, joka tapahtuu, kun tuo Facebookin motto otetaan tosissaan yhteiskunnan tasolla. Elon Muskin johtama DOGE oli siitä paras esimerkki: mistään mitään tietämättömät nörtit astelivat sisään milloin mihinkin virastoon, potkivat asiantuntijat pellolle ja julistivat säästäneensä vähintään ziljoonia. Myöhemmin noita pois potkittuja työntekijöitä on aneltu takaisin, kun paljastui, että nopeat liikkeet rikkoivat asioita.
Trumpin hallinto toimii myös liiemmin lupia kyselemättä. Useat hänen toimistaan on arvioitu laittomiksi, lukuisia on haastettu oikeuteen. Noiden oikeudenkäyntien tuloksia odotellessa hallinto jatkaa toimintaansa, ja niin kaikki muuttuu pysyvästi – jostain syystä ihmiset ovat yllättävän vastentahtoisia perumaan huonojakin muutoksia. Trump käyttää presidentin valtaoikeuksia paljon railakkaammin kuin aiemmat presidentit, ja korkein oikeus – josta osa on hänen nimittämiään tuomareita – peukuttaa raivokkaasti vieressä seurauksista välittämättä.
Wahlroosin mukaan “[Trump] on jatkanut veronalennuksia ja sääntelyn purkua, jota Eurooppaan ei oikein edes huomata. Se on erittäin merkittävä kasvua tukeva linja.” (Yle 24.9.2025)
Trumpin hallinto on esimerkiksi poistamassa kuluttajansuojaa internet-yhteyksien kaupasta. Se pysäytti IOT-laitteiden vapaaehtoisen turvasertifioinnin. Keskeytti rahoitusalan kuluttajansuojaviraston toiminnan. Sammuttelee valoja ympäristövirastosta. Peruu suunnitelmat velvoittaa lentoyhtiöitä korvaamaan myöhästyneet lennot. Sallii jälleen työntekijöille asetetut kilpailukiellot.
En tiedä, tukeeko tämä kasvua, mutta ihan selvää on, että tavallisten kansalaisten asemaa ja ympäristön tilaa se kyllä heikentää. Samaan aikaan presidentti ottaa ilomielin vastaan lahjuksia, tai siis lahjoja, tai siis sovittelee oikeudenkäyntejä ja julkaisi oman meemikolikon, jolla imuroi itselleen miljoonia – esimerkiksi ulkomaisilta kryptofirmoilta. Presidentin huomion ja mieluisaa lainsäädäntöä saa rahalla, ja kaikki tosiaan tapahtuu nopeasti.
Olisi toden tota ollut mukavaa, jos joku olisi vaivautunut kysymään Wahlroosilta, mistä hän tarkalleen ottaen on Trumpin kanssa samaa mieltä. Multimiljonäärin sielua epäilemättä hivelee, että korruptoituneen presidentin kuultavaksi pääsee rahalla – vaikka sitten meemikolikolla.
P.S. Suomalaisesta demokratiasta on tosiaan syytä olla huolissaan. Merkittävä osa eduskuntapuolueista päätti yhteisymmärryksessä sitoa kätensä tuleviksi vuosiksi edistämään kokoomuslaista talouspolitiikkaa, tapahtui mitä tapahtui.