Tamperelainen uutisoi 10.4. Itsenäisyydenkadulla viilettävistä pyöräilijöistä. Juttu on kuitenkin niin täynnä epätarkkuuksia, että päällimmäiseksi viestiksi jää vain toimittajan ja urakoitsijan yleinen paheksunta pyöräilyä kohtaan.
Juttu lähtee väärille raiteille heti otsikosta:
Alikulku on kiinni, mutta fillaristit viilettävät autojen seassa – Kieltomerkin kiertävät pyöräilijät suuressa vaarassa Itsenäisyydenkadulla
Alikulku on kiinni… (Tamperelainen 10.4.2025)
Käydäänpä otsikko läpi lause kerrallaan
- Alikulku on kiinni
- Ei ole, alikulusta kulkee paitsi raitiovaunu myös ajorata. Kiinni ovat ainoastaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä molemmin puolin katua.
- Fillaristit viilettävät autojen seassa
- “Viilettäminen” antaa ymmärtää, että vauhtia on vähintäänkin ylenpalttisesti. Todennäköisesti liikutaan kuitenkin korkeintaan muun liikenteen nopeudella.
- Kieltomerkin kiertävät pyöräilijät
- “Kiertäminen” vihjaa, että kyseessä on epätoivottava, mahdollisesti laiton toiminta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ajoradalle siirtyvät pyöräilijät nimenomaan noudattavat lakia.
Jutussa haastateltu Kreate Oy:n projektipäällikkö Jussi Kiuru valittelee pyöräilijöiden ajavan tunnelin läpi “autojen ajoväylää pitkin”. Tarkkaan ottaen kyseisen tien osan nimi on “ajorata”, ja se on itse asiassa juuri se osa, jota pyöräilijänkin tulee käyttää, jos ei muuta ole kerrottu ja piennar puuttuu.
Käytännössä myös projektipäällikkö Kiuru tunnistaa tämän. “On sallittua ajaa polkupyörällä autoliikenteen seassa, mutta ei suotavaa.” hän toteaa tarkentamatta kuitenkaan, miksi ajoradalla pyöräily ei olisi suotavaa. Tampereellakin tulisi viimein tottua siihen, että ajoradoilla liikkuu myös pyöräilijöitä, sillä se on usein järkevin tapa järjestää kulkuyhteydet erityisesti vähemmän liikennöidyillä kaduilla.
Sinällään tämä ajattelumalli on valitettavan yleinen, ja erityisesti työmaajärjestelyjen kyseessä ollessa suorastaan haitallinen: monesti ketterin tapa tilapäisjärjestelyihin olisi ohjata pyöräilijät ajoradalle ja tarpeen vaatiessa laskea nopeusrajoitusta. Sen sijaan työmaille usein aidataan kapeita temppuratoja ja pakotetaan pyöräilijät ja jalankulkijat tilapäisiin ajoradan ylityksiin, jotka pikemminkin heikentävät kuin parantavat turvallisuutta.
Kirsikkana kakun päällä kuvatekstissä kerrotaan, että pyöräilijän ja tikasauton kohtaamisesta tunnelissa saattaa seurata vaarallinen tilanne. Mikä tämä tilanne mahtaa olla? Polkupyörä on ajoneuvona merkittävästi autoa kapeampi ja ketterämpi. Jos tikasauton ja pyöräilijän kohtaaminen on vaarallista, miten ihmeessä henkilöautoja uskalletaan päästää kaupungin kaduille?
Lukijoille ja miksei myös toimittajalle jätän vielä pähkinän purtavaksi: miksi autojen kanssa ajoradalla ajavat pyöräilijät ovat “suuressa vaarassa”, kuten Tamperelainen juttunsa otsikoi? Mitä asialle voisi tehdä?
P.S. Pyöräteillä kielto- ja rajoitusmerkit pitää sijoittaa pyörätien oikeaan reunaan (ks. myös kirjoitukseni Ranta-Tampellan nopeusrajoituksesta). Ajoneuvolla ajo kielletty – ja moottoriajoneuvolla ajo kielletty -merkeille sekä kielletyn ajosuunnan merkille sulkulaitteeseen kiinnittäminen on erikseen sallittu.
Piru Raamattua -tyyppisellä tulkinnalla on siis epäselvää, kieltääkö merkki loppujen lopuksi mitään – se ei ole pyörätien oikealla puolella, eikä se aitaan kiinnitettynä mitenkään itsestäänselvästi yllä ajoradallekaan. Merkin asettajan tarkoitus on toki päivänselvästi kieltää liikkuminen nimenomaan pyörätiellä ja jalkakäytävällä – viittaahan siihen jutussa projektipäällikkökin.
Täysin itsestäänselvää sen sijaan on, että Hämeenkadun suunnasta tunneliin saa ajaa polkupyörällä siinä missä autollakin.