Uusi Juttu – kuukauden päivät porskuttanut media, joka pyrkii entistä parempaan päivittäisjournalismiin – julkaisi tänään 17.2. jutun rikoslain muutoksesta. Hallituksen suunnitelma tarttua katujengiongelmaan on nyt konkretisoitunut ehdotukseksi, jossa rikoslaissa määriteltyihin rangaistuksen koventamisperusteisiin lisättäisiin rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa.
Uudessa jutussa toimittaja Sonia Zaki nostaa esiin, että rikollisjoukon määritelmä on hallituksen esityksessä lavea. Nuorisorikollisuus ja katujengit sekoittuvat jo nykyään “osaksi samaa, uhkaavaa ilmiötä” – ja nyt esitetyn lepsun määritelmän ansiosta saattaa olla, että jatkossa ne sekoittuisivat myös rangaistuksen koventamisperusteen osalta.
Rikollisjoukon määritelmä hallituksen esityksessä kuitenkin edellyttää, että rikosten tekeminen on joukossa toistuvaa ja “olennainen osa joukon toimintakokonaisuutta”. Siten satunnainen näpistely ei välttämättä riittäisi laukaisemaan koventamisperustetta.
Sen sijaan on monia muita syitä, miksi esityksestä on syytä olla huolissaan.
Mitä tahansa rikoksia, joukolla
Hallituksen esityksessä jännittävä ratkaisu on, että vaikka ehdotuksen motiiviksi esitetään katujengit ja perusteluissa vilisevät ryöstöt sekä huumausaine- ja väkivaltarikokset, itse ehdotus on laajuudeltaan paljon laveampi. Ja siis tarkoitan todella paljon: kovennusta voisi saada mistä tahansa rikoksesta, jos se on “omiaan vaarantamaan yleisten paikkojen järjestystä ja turvallisuutta”.
Tekojen moitittavuuden kannalta olennaisena seikkana on myös se, että rikokset ovat omiaan vaarantamaan yleisten paikkojen järjestystä ja turvallisuutta. Tällainen vaikutus voi olla vähäisemmilläkin rikoksilla, kun niitä tehdään rikollisjoukon toiminnassa. Nämä seikat puoltavat sitä, ettei koventamisperusteen piiriin kuuluvia rikoksia rajata tiukasti sen perusteella, kuinka vakavien rikosten tekeminen kyseessä olevan rikollisjoukon toimintaan kuuluu.
[…]
Yleisten paikkojen järjestystä ja turvallisuutta on omiaan vaarantamaan erityisesti sellainen rikollinen toiminta, joka aiheuttaa vaaraa sivullisille tai jonka yleisesti koetaan aiheuttavan merkittävää häiriötä tai pelkoa. Kun yksittäistapauksessa arvioidaan rikollisen toiminnan luonnetta tältä kannalta, suuntaa-antavana lähtökohtana voidaan pitää järjestyslain 3 §:n 1 momenttia, jossa kielletään yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen muun muassa seuraavilla tavoilla: metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla, toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä. Mainitusta järjestyslain kiellosta poiketen ehdotettu määritelmäsäännös ei kuitenkaan edellytä, että yleistä järjestystä olisi häiritty tai turvallisuutta vaarannettu konkreettisesti. Riittävää sen sijaan olisi niin sanottu abstrakti vaara eli se, että kyseessä oleva rikollinen toiminta on sellaista, joka tyypillisesti vaarantaa yleisten paikkojen järjestystä ja turvallisuutta.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 17 luvun muuttamisesta (HE 219/2024)
Kun Uuden jutun mukaan hallituksen esityksessä “huomautetaan sympaattisesti, että esimerkiksi roskaamiskieltoa rikkova toiminta tuskin on olennainen osa minkään ryhmän toimintaa”, on syytä huomata, että erikseen kuitenkin määritellään, että vaikkapa metelöinti voisi riittää rikollisjoukon määritelmän täyttymiseen – eikä sitä roskaamiskiellon rikkomistakaan täysin pois suljeta.
Teoriassa voisi siis ajatella, että äänekkääseen rytmimusiikkiin erikoistunut katusoittoyhtye olisi jatkossa rikoslain mukainen rikollisjoukko, mikäli bändin johtoajatuksena olisi soittaa aina hiukan liian kovaa.
Kuulostaako typerältä? No kyllä, joten keksitään jotain vähän maanläheisempää.
Tähtäimessä Elokapina
Elokapina on viime vuosina toteuttanut Suomessa useita mielenosoituksia, joilla pyritään kiinnittämään huomiota meitä uhkaaviin ympäristökriiseihin.
Käytämme kansalaistottelemattomuutta ja väkivallatonta suoraa toimintaa – muiden demokraattisten keinojen ohella – saadaksemme aikaan tarvittavia yhteiskunnallisia järjestelmätason muutoksia.
Elokapinan keinovalikoimaan kuuluva kansalaistottemattomuus on määritelmällisesti lain noudattamatta jättämistä tai sen rikkomista. Koska nyt esitelty lakimuutos on määritelmältään lavea, vaikkapa niskoittelu poliisia vastaan voitaisiin jatkossa tulkita merkiksi toimimisesta osana rikollisjoukkoa.
Ehkä tämä on vain sattumaa. Se, että hallituksen esityksen vastuuministeri Leena Meri (ps) vaati yhdessä puoluetoverinsa, sisäministeri Lulu Ranteen kanssa Elokapinan lakkauttamisen selvittämistä saattaa tietysti kertoa jotakin ministerien suhtautumisesta. Se, että syyttäjälaitos toteaa, että lakkauttamiskanteella ei olisi mitään menestymisen mahdollisuuksia, saattaa tietysti jurppia, mutta sellaista se on.
Toisaalta syyttäjälaitos totesi, että mahdollisen lakkauttamisen vaikutus jäisi rajalliseksi, sillä Elokapinalla ei ole johtoa. Ja kappas pentelettä:
Koska rikollisjoukolla ei edellytettäisi olevan jäsentynyttä rakennetta, määritelmässä tarkoitetulla termillä ”yhteenliittymä” tarkoitettaisiin jossain määrin löyhempää henkilöjoukkoa kuin mitä termillä ”rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä” tarkoitetaan järjestäytynyttä rikollisryhmää koskevassa 2 momentissa (HE 263/2014 vp s. 31). Rikollisjoukon määritelmän täyttyminen ei siten edellyttäisi, että kyseessä olevalla henkilöjoukolla olisi tietyt tehtävät tai joukolla olisi johtaja tai käskyvaltasuhteita.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 17 luvun muuttamisesta (HE 219/2024)
Ehkä vain kuvittelen, mutta saattaa olla mahdollista, että rikollisjoukon tuomiselle lakiin löydettäisiin välittömästi käyttötarkoituksia muualtakin kuin katujengeistä.
Onko siitä hyötyä?
Kokonaan oma kysymyksensä on, onko hallituksen esityksellä toivottua vaikutusta edes katujengeihin.
Uusilla rangaistavuuden selkeämmin ilmaisevilla ja ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavilla lainsäädäntömuutoksilla tavoitellaan myös uusien rikosten tekemistä estävää vaikutusta sekä siitä seuraavaa suojeltavien oikeushyvien tehokkaampaa suojaa niissä rajoissa kuin tämä on rikoslainsäädännön keinoin mahdollista. Tämä koskee niin rangaistusten yleisestävyyttä (yleinen rikoksia ennalta estävä vaikutus) kuin myös jo tuomittuun rikoksentekijään kohdistuvia uusien rikosten tekemistä estäviä vaikutuksia (erityisestävyys). Yleisestävyydessä on myös kysymys siitä, missä määrin kansalaiset kokevat järjestelmän toimivan tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 17 luvun muuttamisesta (HE 219/2024)
Esityksen vaikuttavuusarviossa todetaan, että “kriminaalipoliittiseen tutkimustietoon perustuva vakiintunut käsitys on, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää”, mutta muodon vuoksi arvioidaan, että kyllä se jonkin verran voisi vähentyä.
Vitsikkäämmän puolelle arvuuttelu kääntyy, kun toisaalla arviossa todetaan, että rangaistuksen pituuden sijaan merkittävämpää on kiinnijäämisen riski. Tämän jälkeen spekuloidaan, että rangaistuksen koventaminen antaisi poliisille signaalin, että näitä rikoksia pitäisi selvittää entistä innokkaammin, ja siten kiinnijäämisriski kasvaisi.
Esitys ei siis oikein kykene perustelemaan itsensä tarpeellisuutta. On vain hurskaita toiveita, osin vastoin tutkimusnäyttöä, ja lisäksi epämääräistä käsienheiluttelua oikeudenmukaisuuden suuntaan. Sitä sopii sitten miettiä, lisääkö muutos “kansalaisten luottamusta siihen, että vakaviin tekoihin reagoidaan myös rikoslainsäädännöllä”, jos vakavaksi teoksi tässä yhteydessä lasketaan ihan mikä tahansa yleistä järjestystä potentiaalisesti heikentävä teko.
Mutta hei, saadaan tällä ehkä tällättyä muutamalle nuorelle ja ympäristömielenosoittajalle entistä ankarammat rangaistukset, ja sehän on nykyhallitukselle jo puoli voittoa.
P.S. Oletan kaikkien tietävän, että “katujengi” on erityisesti tässä hallituksessa koodisana maahanmuuttajille. Sen tietävät myös hallituksen esityksestä lausuntoja antaneet, ja muun muassa lainsäädännön arviointineuvosto vaati esitysluonnokseen lisättäväksi arvio ehdotuksen vaikutuksista eri ihmisryhmien näkökulmasta.
Nyt julkaistussa ehdotuksessa hallitus toteaakin, että kylläjees, katujengit ovat kyllä pääosin ulkomaalaistaustaisia, mutta lain muotoilu on kuitenkin yleinen, joten sen perusteella voidaan tuomita periaatteessa kuka tahansa.
Oltiinkohan oikeusministeriössä ihan hereillä, kun aikanaan rakenteellisesta rasismista puhuttiin?
P.P.S. Helsingin Sanomien uutinen aiheesta on referaatti oikeusministeriön tiedotteesta, Ylen/STT:n uutinen on edes vähän laajempi. Kummatkin keskittyvät epäilemättä ministeriön toiveen mukaan katujengeihin sen paremmin sisältöä pureskelematta.