Aamulehden junan lailla etenevä pyöräilynvastainen kampanja sai viikko sitten korkea-arvoista tukea, kun lehteen oli löydetty poliisin edustaja kieltämään puistossa pyöräily.
Lähetin lehdelle oikaisupyynnön ja mielipidekirjoituksen. Koska ensimmäiseen ei vastattu eikä jälkimmäistä julkaistu, julkaisen kirjoituksen tässä.
Olen seurannut mielenkiinnolla Aamulehden ankaraa taistelua puistopyöräilyä vastaan. Viimeisimpänä avuksi valjastettiin poliisitarkastaja Konsta Arvelin, jonka mukaan “puisto on ajoradasta rakenteellisesti erotettu, joten on vaikea kuvitella, että puistokäytävät olisivat muita kuin jalkakäytäviä.” (Aamulehti 1.8.)
Arvelinin argumentti on tosin virheellinen, sillä tieliikennelain määritelmä rakenteelliseen erotteluun viittaa tien osaan – tyypillisesti ajoradan suuntaisesti kulkevaan, reunakivellä tai erottelukaistalla erotettuun väylään.
Arvelinin määritelmällä kaikki, mikä ei ole ajoradan tasalle asfaltoitua, olisi lähtökohtaisesti jalkakäytävää. Näin ei tietenkään ole. Puisto
käytävät ovat tieliikennelain termistöllä erillisiä teitä, ja niiden puolestaan voi perustellusti tulkita olevan myös pyöräiltävissä.
Aamulehden otsikon mukaan poliisitarkastaja kumoaa kommentillaan “tamperelaispyöräilijöiden virheellisen käsityksen”. Sama “virheellinen käsitys” on myös Tampereen ja Helsingin kaupunkisuunnittelussa, joissa molemmissa puistokäytävät on selkeästi tulkittu yleensä myös pyöräilijöille soveltuviksi.
Itse asiassa tämä käsitys lienee vallalla jokaisessa Suomen kunnassa. Kuntaliiton julkaiseman liikennemerkkien käyttöoppaan mukaan “yleensä puistokäytäviä ei ole tarvetta erikseen liikennemerkein merkitä”. Merkkejä voidaan kuitenkin käyttää, “jos liikenteellisistä syistä on tarpeen erikseen korostaa puistokäytävien käyttötarkoitusta”.
Rivien välistä oppaan ohjeen voi tulkita, että liikennemerkkejä on syytä käyttää erityisesti paikoissa, joissa autoilijat pyrkivät puistoihin.
Moron alkuperäisessä uutisessa Pyynikin kirkkopuistosta (Aamulehti 24.7.) kerrottiin muuten, kuinka puistossa käy “autoralli kaikilla väylillä”. Autolla puistokäytävillä – osin yhdistetyiksi pyöräteiksi ja jalkakäytäviksi liikennemerkein merkityillä – ajamisesta ei liene tulkintaerimielisyyksiä.
Pitäisiköhän Moron ja Aamulehden uutisoida enemmän tästä?
Tällä viikolla hulluus on levinnyt jo ainakin samaisen Sanoma-konsernin Satakunnan kansaan, jossa pohdittiin, saako Porin puistoissa pyöräillä. En pääse lukemaan maksumuurin takaista juttua, joten voin vain otaksua, että ingressin poliisitarkastaja on vanha tuttumme.
On jotenkin jännittävää, että maakunnan ykköslehti on ottanut sydämen asiakseen lietsoa pyöräilijöihin kohdistuvaa vihaa. Kun lehdessä toitotetaan “pyöräilijöiden virhekäsityksistä” samaan aikaan, kun Suomen kunnat yleisesti käyttävät puistokäytäviä osana pyöräilyverkkoaan, se johtaa väistämättä konflikteihin. Jo nyt kommenttiraidat täyttyvät pyöräilijöitä ja heidän liikenneosaamistaan haukkuvista kommenteista, ja Aamulehti julkaisee tyytyväisenä ne kaikki.
Vaan saahan sillä ilmeisesti klikkejä.