Aamulehti julkaisi eilen (24.7.2024) uutisen, jonka mukaan Pyynikin kirkkopuiston pyöräliikenne herättää keskustelua.
Kiinnitin jutussa huomiota sen kategorisesti esitettyyn liikennesääntöön:
Jos pyöräily on sallittu, se osoitetaan aina liikennemerkillä, jalankulkureiteillä ei yleensä ole mitään liikennemerkkiä.
Entisellä hautausmaalla Tampereella on paljon kulkijoita, mutta tiedätkö, missä siellä saa ajaa pyörällä tai sähköpotkulaudalla? (Aamulehti 24.7.2024)
Ensimmäiseksi on todettava, että irrallisena väite on tietenkin itsestäänselvästi virheellinen: ihan tavallisella kadulla, maantiellä tai polulla saa pyöräillä ilman erityistä liikennemerkkiä.
Jutun kontekstissa kyse lienee kuitenkin puistokäytävistä, joiden tilanne on jonkin verran epäselvempi. Lähetin toimittajalle palautetta, jossa esitin, että liikennemerkkivaatimus tulee tieliikennelaista, joka puolestaan ei tyypillisesti koske puistokäytäviä.
Vastasin hiukan kiireessä, joten sain toimittajalta vastauksena aivan aiheellisesti viitteen laissa olevaan tien määritelmään. Päädyin kirjoittamaan hiukan – mutta vain hiukan – jäsennellymmän vastauksen, jota nyt laajennan ja osin kumoan.
Mikä on tie?
Jos aloitetaan perusteista, ensimmäiseksi pitää määritellä, mikä on tie. Kaikeksi onneksi tieliikennelain toinen pykälä sisältää nipun määritelmiä. Harmillisesti tien kuvaus on aavistuksen maailmoja syleilevä:
Tässä laissa tarkoitetaan
1) tiellä maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta;
Muut kohdat ovat arkijärjellä suhteellisen selkeästi rajattavissa, mutta erityisesti viimeiset, yleisestä liikenteestä puhuvat kohdat saattavat herättää kysymyksiä.
Hallituksen esityksessä määritelmät avataan vanhojen lakien, niiden esitöiden ja oikeuskäytännön kautta. Lyhyesti: jos väylä on tarkoitettu yleiselle liikenteelle, se on tie. Vaikka sitä ei olisi sellaiseen tarkoitettu mutta siellä tosiasiallisesti yleistä liikennettä on, se on silti tie. Alueen omistuksella tai sillä, näyttääkö alue tieltä, ei ole merkitystä. Samoin liikenne tarkoittaa tässä yhteydessä mitä tahansa liikennettä – esimerkiksi riittävän vilkas jalankulku voi tehdä alueesta tien, mikäli kävelijät ovat suurta yleisöä.
Pyynikin kirkkopuistossa on selvästikin ylläpidettyjä väyliä kaiken kansan vapaasti käytettävissä. Kyseessä on tie, tieliikennelaki pätee, homma on taputeltu. Varma ehkä.
Mikä on jalkakäytävä? Entä pyörätie?
Tieliikennelaki määrittelee myös jalkakäytävän ja pyörätien.
Tässä laissa tarkoitetaan
9) jalkakäytävällä jalankulkijoille tarkoitettua ajoradasta rakenteellisesti erotettua tai erillistä tien osaa taikka erillistä tietä;
11) pyörätiellä polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, liikennemerkillä osoitettua, ajoradasta rakenteellisesti erotettua tai erillistä tien osaa taikka erillistä tietä;
Näihin määritelmiin lehdenkin esittämä tulkinta perustuu. Ajatus on pettävän yksinkertainen: jos muuta ei ole merkitty, väylä on jalkakäytävä.
Näinhän siinä näyttää seisovan: jalkakäytävä on jalkakäytävä, jos se on jalankululle tarkoitettu, kun taas pyörätien kohdalla kerrotaan sen olevan “liikennemerkillä osoitettu”. Tulkinta edellyttää kuitenkin erityisesti lähtöoletuksen, että väylä on joko jalkakäytävä tai pyörätie – myöskään ajorata ei nimittäin edellytä erityistä liikennemerkkiä.
Katsotaanpa siis syvemmälle.
Ohjeista apua
Väylävirasto on julkaissut sekä pyöräliikenteen (PDF) että jalankulun (PDF) suunnittelusta erinomaiset oppaat. Ne eivät tietenkään ole laki, mutta ne ovat aiheeseen perehtyneiden asiantuntijoiden ohjeita siitä, miten heidän laintulkintansa mukaan rakennetaan toimivaa liikenneympäristöä.
Molemmissa ohjeissa mainitaan puistokäytävät, ja kummassakin vähintäänkin annetaan ymmärtää, että niillä voi ajaa polkupyörällä.
Yksiselitteinen kanta irtoaa kuitenkin Kuntaliitolta:
Yleensä puistokäytäviä ei ole tarvetta erikseen liikennemerkein merkitä. Mikäli liikenteellisistä syistä on tarvetta korostaa puistokäytävien käyttötarkoitusta, voidaan noudattaa kuvan 4.20 esimerkkiä.
Liikennemerkkien käyttö kadulla (Kuntaliitto 2022)
Kuntaliiton ohje siis on, että puistokäytävillä liikennemerkit eivät ole tarpeen. Jos niitä käytetään, talvikunnossapidetyillä väylillä tulisi käyttää määräysmerkkejä (jalkakäytävä, pyörätie jne), muilla reiteillä ajoneuvolla tai moottoriajoneuvolla ajo kielletty -merkkejä tarpeen mukaan.
Miten tätä sitten käytännössä toteutetaan? Katsaus Tampereen päätöksentekoon kertoo, kuinka
- sallitaan pyöräily Hatanpään arboretumin puistokäytävällä vaihtamalla ajoneuvolla ajo kielletty -merkki (311/C1) moottoriajoneuvolla ajo kielletty -merkkiin (C2). (TRE:5758/08.01.02/2022)
- merkitään Osmanpuistossa puistokäytävä yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi (merkki D6), “jotta korostetaan väylän käyttötarkoitusta”. (TRE:6413/08.01.02/2022)
- poistetaan merkki D6 Koljonpuistosta, koska puistokäytävä “on poistumassa talvikunnossapidon piiristä”. (TRE:4719/08.01.02/2023)
- poistetaan jalkakäytävän merkkejä (D4) Hervannan raiteilta, jotka johtavat ulkoilureiteille ja puistokäytäville (TRE:2841/08.01.02/2021)
Ylläolevat päätökset henkivät, että Tampereella puistokäytävät ovat lähtökohtaisesti myös pyöräiltävissä. Esimerkiksi Helsingissä tämä on suoraan verkkosivuilla kerrottu.
Ainoastaan jalankululle varatuista puistokäytävistäkin kyllä puhutaan, esimerkiksi Halmeenkadun katusuunnitelman (TRE:6172/10.03.03/2020) ja Iideskartanonpuiston (TRE:265/10.03.02/2022) yhteydessä – vaan molemmissa tapauksissa kyse on käytävistä, joiden käyttöä on rajoitettu jalkakäytävän merkillä (D4). Tästä on kyse myös listan viimeisessä tapauksessa, jossa pyöräily haluttiin sallia – ja se tehtiin poistamalla jalkakäytävän merkki, ei vaihtamalla merkki yhdistetyksi pyörätien ja jalkakäytävän merkiksi.
Liikennemerkillä osoittaminen
Mitä se horina pyörätien osoittamisesta liikennemerkillä sitten oikein on? Itse tulkitsen, että kyse on virheellisestä lauseen jäsentämisestä.
10) pyöräkaistalla polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, tiemerkinnöin osoitettua ajoradan pituussuuntaista osaa;
11) pyörätiellä polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, liikennemerkillä osoitettua, ajoradasta rakenteellisesti erotettua tai erillistä tien osaa taikka erillistä tietä;
Määritelmän voi tulkita siis siten, että liikennemerkillä osoitetaan pyörätie, joka on “ajoradasta rakenteellisesti erotettu tai erillinen tien osa”. Jos kyse on pyöräliikenteelle tarkoitetusta erillisestä tiestä, merkkiä ei välttämättä tarvita.
Nykyisessä tieliikennelaissa tuota pyörätien määritelmää ei avata millään lailla – se on kopioitu suoraan vanhasta laista. Vanhaan tieliikennelakiin se puolestaan tuli vuoden 1997 lakimuutoksessa.
Pyöräkaistan määritelmä ehdotetaan sisällytettäväksi lainsäädäntöön. Pyöräkaistalla tarkoitettaisiin tiemerkinnällä ajorataan pyöräilijöille osoitettua kaistaa. […] Pyöräkaistoja ei merkittäisi liikennemerkein kaupunkikuvallisista ja kustannussyistä.
[…]
Pyörätie erottuisi pyöräkaistasta siten, että pyörätie olisi liikennemerkillä osoitettu tien osa, joka on aina erotettu rakenteellisesti ajoradasta. Pyöräkaistat olisivat turvallisempi ratkaisu kuin yhdistetty liikenne pääkatujen katuosuuksilla, joille ei voida osoittaa erillistä kevyen liikenteen väylää.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta (HE 251/1996 vp)
Kyse on siis siitä, että haluttiin tehdä pyöräilijöille tilaa mutta halvalla. Niinpä lakiin tuotiin pyöräkaista, joka merkitään vain tiemerkinnöin, sekä pyörätie, joka on pyöräilylle tarkoitettu, aina liikennemerkillä merkitty tien osa.
Päädyin siis lopulta olemaan jossain määrin eri mieltä kanssani: puistokäytäviä koskee tieliikennelaki, laki vain usein ymmärretään väärin. Sillä lopulta vaihtoehtoja on noin kolme:
- Puistokäytävä ei ole tie, jolloin sitä koskee maastoliikennelaki. Tällöin moottoriajoneuvoliikenne on lähtökohtaisesti kiellettyä ja esimerkiksi pyöräily ja ratsastus sallittua, ellei maanomistaja toisin ilmoita
- Puistokäytävä on tie, jolloin lähtökohtaisesti moottoriajoneuvolla ajo on sallittu, ja poikkeukset pitää kertoa liikennemerkeillä tai
- Puistokäytävä on tie, jonka rajattu käyttötarkoitus on sen verran ilmeinen, että sitä ei tarvitse erikseen merkitä
Väitän, että puistokäytävien kohdalla lainsäädäntö perustuu lopulta ankkatestiin: jos se näyttää jalkakäytävältä, se on jalkakäytävä. Ja – uskoisin – jos se näyttää pyörätieltä, se on pyörätie.
P.S. Tuo vuoden 1997 lakimuutos muuten toi tieliikenteeseen nykymalliset pyöräilijän väistämissäännöt. Kuten ehdotus hersyvästi kertoo: “Väistämissäännön yksinkertaisuuden vuoksi se on opetettavissa aloittelevillekin pyöräilijöille.”
P.P.S. Aamulehden jutussa nimimerkki Spandex-pelle puolustaa kirkkopuistossa ajamista: “Pirkankadun pyörätie loppuu yhtäkkiä, ja jotenkin Hämeenkadulle on päästävä”. Pirkankadun pyörätie päättyy lännestä päin tullessa jo ennen Pyynikintoria, joten vahvasti haiskahtaa, että nimimerkillä on tarkistettavaa muissakin kuin puistopyöräilyn säännöissä.