Helsingin Sanomissa uutisoitiin tänään (21.1.) perussuomalaisten laskeneesta kannatuksesta. Puolueen suosio on kannatuskyselyissä alimmillaan sitten vuoden 2010, ja ymmärrettävästi syitä haetaan. HS kyseli syitä kahdelta entiseltä aktiivilta, tutkijalta ja Jussi Halla-aholta (ps).
Aktiivit Jaana Siukola ja Jarkko Wallenius lähestyvät asiaa henkilökohtaisen kokemuksen kautta, politiikantutkija Elina Kestilä-Kekkonen hakee syitä hallituksen talousoikeistolaisuudesta ja populistipuolueiden yleisestä kannatusaallokosta. Halla-aho puolestaan esittää yhdeksi syyksi hallituksen liian löysän maahanmuuttopolitiikan.
“Äänestäjien on vaikea ymmärtää, miksi Suomi harrastaa edelleen Euroopan lepsuinta turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikkaa, vaikka perussuomalaiset on toiseksi suurin hallituspuolue”, [Halla-aho] sanoo.
Perussuomalaisten kannatus laskee taas… (HS 21.1.2017)
Lausahdus jäi mietityttämään. Onko tosiaan näin?
Toiseksi suurin puolue
Jos aloitetaan helpoimmasta päästä, “toiseksi suurin hallituspuolue” on tietysti tavallaan totta, mutta ei aivan koko totuus.
| Puolue | Kansanedustajia | Äänimäärä 2015 | Ministereitä | |
|---|---|---|---|---|
| 2015 | 2017 | |||
| Keskusta | 49 | 49 | 676 218 | 6 |
| Kokoomus | 37 | 37 | 540 212 | 4 |
| Perussuomalaiset | 38 | 37 | 524 054 | 4 |
| SDP | 34 | 35 | 490 102 | 0 |
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset tosiaan saavuttivat 38 paikallaan toiseksi suurimman eduskuntapuolueen paikan – äänimäärältään se tosin oli kolmanneksi suurin.
Tilanne kuitenkin elää, ja kun Maria Tolppanen siirtyi viime kesänä perussuomalaisista SDP:hen, ovat Kokoomus ja Perussuomalaiset itse asiassa saman suuruisia. Perussuomalaiset ovat kyllä toiseksi suurin hallituspuolue, mutta Kokoomus voi huoletta julistaa samaa.
Maahanmuuttotilastoja
Väite turvapaikanhaun lepsuudesta on vähän kiperämpi tarkastaa, sillä lepsuudelle ei ole mitään itsestäänselvää määritelmää.
Ensi tuntumalta väite kuitenkin tuntuu oudolta. Suomen kiristyneestä linjasta erityisesti yleisimpien hakijamaiden – Irakin ja Somalian – suhteen uutisoitiin pitkin viime vuotta, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi viimeksi tällä viikolla Somalian sekasortoisesta tilanteesta.
Jos katsotaan turvapaikanhakijoiden saamien positiivisten vastausten osuutta päätöksistä, Suomi ei varsinaisesti näyttäydy lepsuna maana:
Maahanmuuttoviraston viimeisimmän päätöksen jälkeen Suomi on turvapaikkapäätöksissä yksi Euroopan tiukimpia maita ja kaukana yleisestä tasosta.
Mutta ehkä Halla-aho noudattaa puolueensa nihkeää linjaa ja tarkoittaa ainoastaan Geneven pakolaissopimuksen mukaisen turvapaikkastatuksen saaneita turvapaikanhakijoita?
Eip, Suomessa pakolaisaseman sai 2016 kolmannella vuosineljänneksellä noin 16 prosenttia turvapaikanhakijoista, kun EU:n keskiarvo oli 26 prosenttia. Suomea tiukemmin suhtautuvia maita toki on, mutta en ole aivan varma, kannattaako ihmisoikeusasioissa hakea mallia tämän hetken Puolasta tai Unkarista.
Harjoitusta voitaisiin jatkaa vaikkapa tuolla yllä mainitulla Somalialla: Eurostatin tuoreimmissa luvuissa keskimäärin 63 prosenttia somalihakijoista sai EU:ssa positiivisen turvapaikkapäätöksen. Suomessa vastaava luku oli 11,4 prosenttia.
Sitä voidaan jatkaa myös Irakilla – EU:ssa positiivinen päätös 61 prosentille, Suomessa 16 prosentille. Tai Afganistanilla – EU:ssa 51 prosenttia, Suomessa 38 prosenttia. Trendi käy aika nopeasti selväksi.
Perheen yhdistämisestä en onnistunut nopealla kaivelulla löytämään kovin selkeitä tilastoja. Vaan kun se ei ollut kovin helppoa aiemminkaan, ja Suomi sitä viime vuonna entisestään vaikeutti, on jotenkin vaikea uskoa, että Suomessa oltaisiin erityisen lepsuja.
Toki kyse on vain yksittäisestä lauseesta laajemmassa jutussa, mutta näillä väitteillä on tapana jäädä kytemään. Medialla ei ole minkäänlaista velvollisuutta julkaista haastateltujen kommentteja suodattamattomina.
Kun Helsingin Sanomat samana päivänä julkaisee pääkirjoituksen, jossa kritisoidaan Maahanmuuttoviraston tiukkaa linjaa, on jotenkin erikoista, että Halla-ahon väitteet painetaan tarkistamattomina lehteen.