Edellisessä blogauksessani kirjoitin olympiasankarin kuppauksesta, ja ajattelin näkemieni kommenttien innoittamana jatkaa tangentin suuntaan.
Monessa Michael Phelps -uutisessa ja niiden kommentissa nostettiin esiin urheilun psyykkinen puoli. Urheilun terävimmässä kärjessä erot ovat pienet ja moni asia vaikuttaa. Jos Phelps tuntee kuppauksen jälkeen olonsa paremmaksi, se voi hyvinkin kiidättää hänet huippusuoritukseen.
Useampi kommentoija kiisi myös kertomaan, että vaikka kuppaus ei olisi varsinaisesti toimivaa, plasebovaikutus on kuitenkin todellinen. Kuppauksen plasebovaikutukseen viittaa myös New York Timesin artikkelissa tohtori Leonid Kalichman.
Mitä plasebo on?
Plasebo – lumelääke tai lumehoito – tarkoittaa lääketieteessä yleensä tietoisesti tehotonta hoitoa, jota potilaalle tai tutkimushenkilölle annetaan. Se on jokseenkin olennainen osa modernia lääketieteellistä tutkimusta: tällä hetkellä ehkä korkeimmin arvostetaan satunnaistettuja kaksoissokkokokeita, joissa sen paremmin hoitohenkilökunta kuin potilaskaan ei tiedä, saako potilas todellista vai lumehoitoa.
Plasebon käytössä ajatuksena on, että vakioidaan kaikki, mitä voidaan. Hyvä plasebo mahdollistaa kokeen, jossa kaikki muu paitsi tutkimuksen kohteena oleva osa hoitoa on identtistä.
Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että plasebo on lopulta se laari, johon kaadetaan kaikki ne vaikutukset, joita ei pystytä ennalta vakioimaan ja hallitsemaan. Näitä tekijöitä löytyy potilaista, sairaudesta, hoitohenkilökunnasta ja ympäristöstäkin. Niinpä plasebon piikkiin voidaan laskea vaikka seuraavanlaisia asioita:
- Mielen voima
- Uskomalla hoidon tehoon keho parantaa itsensä.
- Odotusarvo
- Se, mitä hoidosta kerrotaan, vaikuttaa siihen, miten se koetaan. Hoito saattaa vaikuttaa siihen, miten ihminen arvioi tilaansa – hoito saattaa siirtää huomion negatiivisista asioista positiivisiin, vaikka varsinaista muutosta ei tapahdu.
- Palautuminen keskiarvoon
- Päivissä on eroja, joten mittaustulokset vaihtelevat. Joissakin sairauksissa oireiden aste aaltoilee, jolloin potilaan tila saattaa tutkimuksen aikana parantua.
- Spontaani paraneminen
- On yllättävän tavallista, että ihmiset vain paranevat; flunssan ja korvatulehduksen kohdalla se on kaikille tuttua, mutta satunnaisesti tätä tapahtuu vakavammissakin sairauksissa.
- Prosessin ja kohtaamisen vaikutus
- Koeasetelma on epätyypillinen. Lääkkeen säännöllinen ottaminen voi muuttaa päivärutiinia, toistuva asiointi lääkärin kanssa saa ihmisen arvioimaan oloaan eri mielellä.
- Lääkärin ennakkoasenne
- Lääkäri voi tulkita koetuloksia eri tavoin riippuen vaikkapa siitä, syökö potilas lääkkeitä vai ei.
- Potilaan halu miellyttää
- Saatuaan lääkettä tai hoitoa moni ilmoittaa olonsa parantuneen riippumatta todellisuudesta.
Monet mieltävät plasebovaikutukseksi vain ensimmäisen kohdan. Ja totta kai mielen liikkeillä on myös fysiologisia vaikutuksia – esimerkiksi stressin aiheuttamat fyysiset oireet lienevät useimmille tuttuja. Plasebo on kuitenkin paljon muutakin.
Ei sillä, etteikö lumehoidolla olisi havaittu vaikutuksia. Plasebon on havaittu esimerkiksi lievittävän kipua endorfiinien avulla1 ja vapauttavan dopamiinia Parkinson-potilailla.2 Eikä uskon kanssakaan ole ihan niin tarkkaa: vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsineille koehenkilöille kerrottiin heidän saavan lumelääkettä, mutta lääke auttoi silti.3
Näistä havainnoista huolimatta plasebovaikutus ei ole millään tasolla yksiselitteinen. Muutaman vuoden takaisessa Hróbjartssonin ja Gøtzschen meta-analyysissa käytiin läpi joukko tutkimuksia, joissa plasebon lisäksi mukana oli myös koehenkilöitä, jotka eivät saaneet mitään hoitoa. Tuossa analyysissä plasebolla ei havaittu olevan merkittäviä vaikutuksia.4
Joillakin osa-alueilla Hróbjartsson ja Gøtzsche kuitenkin havaitsivat selkeitä vaikutuksia: jos lumehoitoon liittyi fyysisiä kokemuksia, kuten vaikkapa valeakupunktiota, sen vaikutus oli suurempi. Samoin vaikutus kasvoi, jos tulokset perustuivat potilaan itsearviointiin tai jos potilaalle ei kerrottu edes plasebon mahdollisuudesta.
Plasebo ja uskomushoidot
Kun tarkastellaan plasebovaikutuksen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä, niistä huomaa jotain jännää: niillä on paljon yhteistä uskomushoitojen kanssa. Meikäläisessä terveydenhoidossakin tarjotaan esimerkiksi kivunlievitykseen akupunktiota – siis fyysistä hoitoa tarkoitukseen, jossa lopputuloksen arvioi potilas itse.
Ehkä tyypillisin uskomushoitojen “tutkitusti tehokas” kohde on alaselkäkipu. Suomalaisista 80 prosenttia on kärsinyt selkäkivuista, ja ne ovat yksi yleisimmistä sairauspoissaolojen syistä. Uskomushoidoille ne ovat otollista maastoa, sillä 90 prosentille kivuista ei löydetä syytä, ja suurin osa paranee itsessään muutamassa päivässä.
Valitettavasti uskomushoitojen tyrkytys ei jää selkäkipuihin ja korvasärkyyn. Viime vuosien tunnetuin tapaus lienee Steve Jobs, joka yritti hoitaa haimasyöpää ruokavaliolla, akupunktiolla, yrteillä ja meedion avulla. Homeopaatit ilman rajoja puolestaan tarjosivat keväällä hoitoa zika-virusta vastaan. Ja jos elättelee toiveita, että kotimaiset vaihtoehtoajattelijat ovat paremmin kartalla, kannattaa muistaa, että Satu Järvilehto totesi homeopatian toimivan ebola-epidemiassa.
Uskomushoitojen vertaaminen plaseboefektiin on kaksijakoista. Toisaalta se viittaa siihen, että hoidoilla ei ole tutkittua tehoa. Toisaalta sitä tunnutaan käyttävän yhä enenevässä määrin jonkinlaisena maagisen ajattelun välikappaleena: lumevaikutusta pidetään todisteena mielen voitosta lihasta tai kehon salatuista voimavaroista. Uskomushoidot ammentavat todennäköisesti samasta lähteestä kuin plasebokin, mutta olennainen osa vaikutusta saattaa olla yksinkertaisesti ihmisten kyvyttömyys tehdä täsmällisiä havaintoja.
Plasebo on olennainen apuväline tutkimuskäytössä, ja sillä voi saada aikaan positiivisia hoitokokemuksia. Lääkkeenä se on kuitenkin teholtaan epävarma ja epäluotettava. Voisi jopa sanoa sen olevan lumetta.
1 Levin et al: The Mechanism of Placebo Analgesia (Lancet 1978), doi:10.1016/s0140-6736(78)92762-9
2 Fuente-Fernández et al: Expectation and Dopamine Release: Mechanism of the Placebo Effect in Parkinson’s Disease (Science 2001), doi:10.1126/science.1060937
3 Kaptchuk et al: Placebos without Deception: A Randomized Controlled Trial in Irritable Bowel Syndrome (PLoS One 2010), doi:10.1371/journal.pone.0015591
4 Hróbjartsson & Gøtzsche: Placebo interventions for all clinical conditions (Cochrane 2010), doi:10.1002/14651858.CD003974.pub3